Meillä on avomiehen kanssa usein yhteinen aika todella kortilla, sillä työaikamme ovat niin erilaiset. Välillä tuntuu, ettei ehditä näkemään laisinkaan, joka on todella ikävää. Tämä on varmasti tuttu ongelma monelle muillekkin pariskunnille. Vaikka asuu yhdessä, niin toista näkee silti aika vähän, vaikka joka yö nukkuukin toisen vieressä, niin silti kaipaa tietynlaista yhdessä oloa myös hereillä. Aina kun meille siunautuu yhteinen vapaapäivä, niin olemme ottaneet siitä kaiken irti. Kotona ei tee mieli koskaan möllöttää ja yritämme aina keksiä jotain kivaa puuhaa kodin ulkopuolella. En sano sitä, etteikö kotona olisi ihanaa – yhteiset leffaillat ja kokkailut ovat ihan parasta. Minun mielestäni parhaat treffit ovat sellaiset, kun pääsee kokemaan toisen kanssa jotain uutta ja jännittävää. Yhdessä touhuaminen on parasta ja uusissa tilanteissa näkee hyvin miten toinen kestää stressaavia tilanteita ja miten hän käyttäytyy paineen alla – jännittävät treffit auttavat myös tutustumaan toiseen paremmin.

Sain keväällä Elämyslahjojen lahjakortin ja mietin pitkään mitä sillä hankkisin. Selvää oli heti se, että tehtäisiin yhdessä miehen kanssa jotain kivaa. Kartoitin netistä mitä Elämyslahjat tarjoaa Turun alueella ja löysin Silver River Seikkailun noin 35 kilometriä Turusta. Ehdotin tätä miehelleni ja hän naureskeli, että se on enemmänkin ”miesten paikka”, sillä Silver River tarjoaa erilaisia ulkoiluaktiviteetteja keskellä ei mitään, eli Marttilan metsissä. Ajattelin heti, että minun pitää näyttää millainen supernainen olen ja varasin meille Silver Riveriltä ampumiskoulun, melontaretken sekä yöpymisen mökissä.

Silver Riverille pääsee Turusta kätevästi autolla ja matkaa Turusta Marttilaan on noin 40 minuuttia. Busseja tai junia lähelle aluetta ei kulje, joten oma auto on paras tapa saapua paikalle. Silver River sijaitsee Paimion joen varrella metsän ja peltojen keskellä. Paikan omistaja Jouni on todella mukava ja hän piti meille heti saavuttuamme pienen esittelyn paikasta.

Aloitimme päivän ohjatulla ammuntakisalla. Ensimmäisellä rastilla ammuimme pistoolilla laukauksia pistetauluihin. Minua jännitti ihan kamalasti pitää asetta kädessä ja en millään olisi halunnut ampua, mutta onneksi mieheni tsemppasi minua ja osuin jopa tauluun pari kertaa. Pistoolilla ampuminen oli hirveän kivaa, kun pääsin vaan vauhtiin. Ja uskokaa tai älkää, minä vedin tämän kisan paremmin kuin mieheni ja voitin tämän rastin, wuhuuh 😀

Seuraavana rastina oli nuolien ampuminen puhallusputkien avulla. Suuntasimme viereiseen metsään, jonne oli asetettu kaksi taulua, joissa oli metsojen kuvat. Tarkoituksena oli puhaltaa puhallusputkesta nuolia, joiden piti osua metsoihin. Nuolien ampuminen puhallusputkella oli ihan super hauskaa, mutta vaikeinta oli saada nuoli lentämään tarpeeksi pitkälle. Eli jos jotain vinkkejä voisin antaa, niin puhaltakaa kovaa, jotta nuoli lentää pitkälle, eikä putoa jalkojen juureen.

Kolmas rasti oli jousiammunta. Olen ampunut jousella joskus aikaisemminkin ja tiesin, että se on vaikeaa. Jousipyssy painaa jonkin verran, joten minulla haasteena on ollut aina sen kannattelu. Kun jousi painaa ja yrittää samalla keskittyä ampumaan kohteeseen, niin minulla alkaa aina tärisemään käsi ja nuoli lentää lopulta minne sattuu. Jousiammunta ei ole mulle kovinkaan mieleinen laji, sillä sen raskauden vuoksi pelkään myös nuolen vapaaksi päästämistä. Minusta tuntuu aina, että jousilanka pomppaa kasvoilleni tai isken sillä näpeilleni, vaikka tiedän ettei niin voi kyllä käydä. Mieheni piti jousiammunnasta taas kovasti ja sai kaikki nuolet tauluun. Naurettiin kyllä pisteiden laskennassa hulluna, kun ohjaaja keräsi ensin mieheni nuolet taulusta ja sen jälkeen lähdettiin etsimään puskista ja nurmikolta missä minun jouseni ovat 😀

Neljäntenä rastina heitettiin kirvestä – kyllä luitte oikein. Menimme metsään, jossa heitimme vuorotellen kirvestä männyssä olevaan tauluun. Kirveen heitto oli todella vaikeaa ja kumpikaan meistä ei meinannut saada teräosaa edellä tauluun. Kirveen heitossa pitää saada syntymään oikeanlainen kierre heittoon, jotta kirves lentää oikeassa kulmassa maalitauluun. Hauskaa oli tälläkin rastilla ja harvemmin sitä näkee ketään heittelemässä kirvestä keskellä metsää – ainakaan minua 😀

Viides rasti oli mun lempparini. Saatiin värikuula aseet panoksineen, mutta emme siis pelanneet värikuulasotaa vaan ammuimme puuhahalkoja. Omistaja Jouni oli tehnyt meille metsään radan, jossa oli useampi rasti. Joka rastilla piti ampua halko korokkeen päältä maahan. Saatiin pitää ensi harjoittelukierros, jotta päästiin vähän testaamaan miten värikuulaseiden tähtäys toimii. Tässä kisassa nopeus oli valttia ja ensimmäiseksi maaliin saapunut voitti. Mä olin tässä rastilla vaikka kuinka hyvä, sillä voitin harjoittelu-, sekä voittokierrokset 😀

Rastien jälkeen Jouni kyyditsi meidät mökille Paimionjoen varteen. Meillä oli vielä edessä melontaretki ja Jouni ehdotti, että voi tulla mukaan ohjaamaan tai sitten voisimme mennä kahdestaan melomaan. Koska kello oli jo yli kuusi illalla, päätimme mennä ensiksi mökille grillauspuuhiin ja lähteä melomaan vasta ruokailun jälkeen. Silver Riverin mökki on kaksikerroksinen ja tarkoitettu kymmenelle hengelle, joten meille kahdelle tuo mökki oli ihan super iso, mutta oli ihanaa, kun oli paljon tilaa.

Mökin yläkerrassa sijaitsee makuupaikat noin 10 hengelle ja alakerrasta löytyy mm. keittiö, ruokapöytä, taulu-tv, takka ja vuodesohva. Keittiö on hyvin varusteltu astioineen ja mökistä löytyi keraaminen liesi ja uuni. Terasilla sijaitsee iso kaasugrilli, jossa saatiin kanapihvit nopeasti kypsäksi. Oltiin sovittu etukäteen, että koko kisan häviäjä joutuu kokkaamaan, joten minähän sitten seison hellan äärellä viinilasin kera.

Kun pihvit, salaatit, makkarat ja potut oli syöty lähdimme kahdelleen melomaan kajakilla, jossa oli kaksi paikkaa. En ollut koskaan aikaisemmin melonut, joten retki oli minulle jännittävä. Paimion joki oli aivan tyyni ja oli ihanaa katsoa maisemia auringon laskiessa puiden taakse. Meloimme varmaan noin tunnin verran, sillä väsymys alkoi voittamaan jännittävän päivän johdosta.

Melontaretken jälkeen lämmitimme saunan ja sen jälkeen alkoikin tulla mukavasti uni silmään. Teimme pedin mökin alakerran vuodesohvalle ja katsoimme hetken aikaa telkkarista elokuvaa, mutta uni tuli nopeasti molemmille.

Aamulla nautimme vielä terassilla aamiaista ja lähdimme yhden aikaan ajamaan takaisin kotiimme Lietoon. Nämä treffit jäivät molempien mieleen ja olemme niitä muistelleet jälkeenpäin. Oli mahtavaa tehdä jännittäviä asioita yhdessä ja parasta oli tietenkin myös kaunis luonto ja yöpyminen mökissä. Kyllä nämä treffit päihittivät perus illallisen ravintolassa ja istumisen Finnkinon penkeissä.

Silver River tarjoaa aktiviteetteja ympäri vuoden ja suosittelen paikkaa lämpimästi jos haluaa irtioton arjesta – ihana paikka ja mukavia ihmisiä, tänne varmasti lähdemme uudestaankin 🙂

Jos pelkäät hämähäkkejä, niin tätä postausta ei ehkä kannata lukea – en haluaisi lukea tätä itsekkään, enkä tiedä miksi tämän edes kirjoitin 😀 Muutettiin keväällä 2017 rivitaloasuntoon ja olen bongannut pihaltamme, varastosta ja myös asunnon sisältä vaikka minkälaisia hyytäviä kahdeksan jalkaisia. Niin monta kertaa on sydänkohtaus ollut lähellä, että päätin tälläisenä hämähäkki-bongarina tulla kertomaan mitkä hämähäkit karmivat minua eniten. Mitään kuvia on turha odottaa, koska kyseiset kahdeksanjalkaiset kammotukset nähneenä olen ollut nanosekunnissa pois paikalta, enkä todellakaan ole jäänyt niitä kuvaamaan 😀

Suomessa kaikki hämähäkit ovat myrkyllisiä. Hämähäkit myrkyttävät saaliinsa hermomyrkyllä, joka ei kuitenkaan ole vaarallista ihmiselle. Herkät ihmiset (kuten minä) voivat kuitenkin saada pahoja allergisia reaktioita ja yleensä purema aiheuttaa kutinaa ja kirvelyä, sekä ainakin itselleni tulee aivan jäätävä paukama, joka saattaa märkiä. Mulla tulee hyttystenkin pistoista tosi isot paukamat ja hämähäkkien puremat ovat ihan omaa luokkaansa. Moni muuten varmaan ajattelee, että onneksi talvella ei ole hämähäkkejä, mutta se ei ole totta. On muutamia hämähäkkejä, jotka ei talvehdi laisinkaan, vaan ne liikkuvat ulkona pakkasellakin ja lumen alla käy kova vilske – yök mikä ajatus 😀

Vesihämähäkki

Nämä hengailevat lammikoissa, suolla, ojissa ja vesistön äärellä. Olen aina ajatellut, että hämähäkit kuolevat jos niiden päälle heittää vettä, mutta nämä lurkit osaavat sukeltaa. Vesihämähäkit ovat todella suuren kokoisia, joten ne kyllä huomaa selvästi vedessä ja maalla. Vesihämähäkit syövät pieniä kaloja ja pesivät kaislikkoon. Luin joskus jostain, että Pekka Poutaa oli purrut kyseinen hämähäkki ja hänen sormensa oli turvonnut valtavaksi ja purema oli sattunut saman verran kuin ampiaisen pisto. Pienenä välttelin aina uimarannalla kaislikkoa ja kutsuin näitä yksilöitä kaislahämähäkeiksi.

Palloristi-hämähäkki

Tämä yksilö puree ja imee ihmisistä verta – kyllä luit oikein. Palloristi-hämähäkin selässä on risti ja se on noin 10 mm kokoinen pyöreä pullero. Äitiäni puri joskus tälläinen yksilö ja kun äitini liiskasi sen kädellä, oli hämähäkki sisältä täynnä verta – siis yök äitin verta! Olen myös kuullut tarinoita siitä, miten ihmisten sääriä on yöllä purtu ja syyllistä etsittäessä on sängyn alta on löytynyt verta täynnä olevia ristihämähäkkejä. Mun mielestä on todella karmiva ajatus, että hämähäkki, jolla on ristin merkki selässä käy imemässä ihmisistä verta öisin.

Kukka-hämähäkki

Tälläinen yksilö oli yhtenä kesänä muuttanut asumaan anopin meille ostamaan päivänkakkaraan. Huomasin kerran kukassa liikettä ja kukkasen päällä istui iso pallopeppuinen hämähäkki, joka oli täysin valkoinen. Kyseessä on kukka-hämäkki, joka voi muuttaa väriään kukkien mukaan ja se ei kudo laisinkaan seittejä, vaan saalistaa hyökkäämällä. Onneksi kyseinen kukka on jo kuollut ja ehkä tuo hämähäkki on muuttanut siitä jo pois.

Huonehämähäkki

Huonehämähäkit asuvat ihmisten kodeisssa – eikö kuulostakkin ihanalta 😀 Huonehämähäkit ovat mukamas vaarattomia, mutta mun mielestä ne ovat todella ällöttävän näköisiä, sellaisia isoja pallopeppuja. Huonehämäkit tekevät valtavia seittejä, joissa ne odottavat saaliin tarttumista verkkoon. Itse imuroin asuntomme pari kertaa viikossa ja tuntuu, että parin viikon välein silti jostain nurkasta löytyy huonehämähäkki tuijottelemasta.

VARASTOhämähäkki

Suomen suurin hämähäkki on varastohämäkki ja se viihtyy sisätiloissa kesät sekä talvet. Varastohämähäkki voi kasvaa jopa 10 centtiseksi ja se saattaa purra helposti myös ihmisiä. Puremaa voi verrata ampiaisen pistoon eli se voi olla joillekin ihmisille todella kivulias ja siitä voi tulla iso paukama. Varastohämäkit ovat tulleet Suomeen rahtilaivojen mukana. Ne asuvat luonnossa kallio ja luolamaisissa viileissä paikoissa ja Suomessa ne tuntuvat viihtyvän erityisesti kellareissa ja varastoissa.

VINKKEJÄ HÄMÄHÄKKIEN KARKOITTAMISEEN

• Imuroi usein ja muista tarkastaa ja puhdistaa myös seinien nurkat, verhojen taustat sekä kattotaso.
• Osta lihansyöjäkasvi – se oli mun paras hankinta ikinä. Lihansyöjäkasvi houkuttelee tuoksullaan hämähäkkejä ja syö ne.
• Hämähäkit vihaavat sitrushedelmien tuoksua. Olen monesti laittanut sitruunan kuoria kesäisin terassin oven eteen. Myös inkivääri-vesiseos karkoittaa hyvin hämähäkkejä ja sitä suihkin aina ulkokalusteisiin.
• Pese asunnon sisäänkäynnit, kuten terassin-, ja parvekkeen ovet sekä ikkunat. Jos ulko-ovi on maan tasolla, niin puhdista oven edusta lehdistä ja roskista. Hämähäkit tykkäävät lymytä lehtien alla.
• Laita ikkunoihin ja oven karmeihin yms kaksipuolista teippiä. Hämähäkit jäävät niihin kiinni. Itse en ole tätä kikkaa ottanut käyttöön, koska en uskaltaisi ottaa sitä teippiä pois, kun se on täynnä raatoja 😀

Mä olen pienestä saakka pelännyt kuollakseni hämähäkkejä ja välillä mua oikein ärsyttää, miten tuollaiset pienet rääpäleet voi hallita mun elämää niin paljon. Löytyykö muita kohtalotovereita ja olisi myös kiva tietää onko joku päässyt hämähäkkipelosta irti? 🙂