AIKAMATKA VIDEOVUOKRAAMOJEN KULTA-AIKAAN
0Voi minkä nostalgiaryöpyn sain tänään, kun kävelin ensimmäistä kertaa sisään Videodome Elokuvadivariin Turussa.
Lapsena ja teininä kävimme usein perheen kanssa perjantai-iltapäivisin vuokraamassa Uudessakaupungissa pari elokuvaa viikonlopuksi. Muistaakseni videovuokraamon nimi oli Cityvideo, ja jos suljen silmäni, muistan vieläkin, miltä siellä näytti. Reissu videovuokraamoon oli minulle aina yksi viikonlopun odotetuimmista hetkistä.
Teini-iässä rakastin kauhuelokuvia, ja olinhan juuri sitä sukupolvea, jonka nuoruudessa ilmestyivät muun muassa klassikot Scream ja Tiedän mitä teit viime kesänä. 2000-luvun vaihde oli oikeaa nuorisokauhun kulta-aikaa, ja onneksi äiti suostui aina vuokraamaan minulle kauhuelokuvia. Samalla reissulla käytiin hakemassa jotain herkkua, tai sitten äiti leipoi meille ison pellillisen pizzaa – muistan vieläkin sen ihanan tuoksun.
Kun muutin nuorena aikuisena Uudestakaupungista Turkuun, kävin vuokraamassa elokuvia paljon Filmtownista ja Makuunista. Silloin oli vielä myös Anttilan Top Ten, josta ostin leffoja omaksi. Kaipaan ihan valtavasti sitä aikaa, jolloin elokuvan vuokraaminen oli itsessään jo tapahtuma. Ihmiset vuokraamoissa olivat aina hyvällä tuulella, seinillä oli upeita elokuvajulisteita ja ilmassa leijui makeisten tuoksu.
Nykyään elokuvan katsominen ei enää tunnu samanlaiselta tapahtumalta. Leffa valitaan suoratoistopalvelusta ja ruoka tilataan Woltista – mitään vaivaa ei tarvitse enää nähdä. Videodomessa sain pitkästä aikaa saman fiiliksen kuin silloin ennen. Kysyin myyjältä, löytyisikö Practical Magic tai Hocus Pocus, mutta molemmat ovat niin haluttuja, ettei niitä tällä kertaa ollut. Mukaani tarttuivat kuitenkin oman nuoruuteni klassikko Save the Last Dance sekä hulvaton White Chicks. Myynnissä oli elokuvajulisteita, VHS-kasetteja, DVD-levyjä ja Blu-ray-elokuvia. Itse jäin vielä miettimään paria julistetta – olisi aika makeaa kehystää sellainen kotiin.
Onko sinulla ikävä videovuokraamoja ja niitä vanhoja kunnon elokuvailtoja? 🍿🎬
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
InstagramLUE MYÖS:
NOSTALGISTA NUORISOKAUHUA – UUSI NOIDAN KÄSIKIRJAN JATKO-OSA: AAVEET
FRAMELESS TURKU – ASTU SISÄÄN MAAILMAN KUULUISIMPIIN TAIDETEOKSIIN
Logomossa on parhaillaan nähtävillä upea Frameless-taidenäyttely, joka on ensimmäistä kertaa esillä Lontoon ulkopuolella. Frameless esittelee maailman kuuluisimpien taiteilijoiden mestariteoksia aivan uudella tavalla hyödyntäen huippuluokan projektio- ja ääniteknologiaa. Näyttely tarjoaa aivan uudenlaisen tavan tutustua taiteeseen elävien kuvien ja äänen avulla. Esillä on teoksia maailmankuuluilta taiteilijoilta, kuten Claude Monet’lta, Vincent van Goghilta, Gustav Klimtiltä, Salvador Dalílta ja Rembrandt van Rijniltä.
Kävin viime kuussa katsomassa näyttelyn ystäväni Mirkun kanssa, ja hän oli ostanut meille liput ennakkoon. Olimme Logomossa sen verran ajoissa, että ehdimme tutustua rauhassa aulassa sijaitsevaan Frameless-kauppaan. Myynnissä oli monenlaisia tuotteita aina taidejulisteista magneetteihin. Tällä kertaa minulle ei tarttunut mitään mukaan, mutta yksi Vincent van Goghin taidejuliste jäi kyllä pyörimään mieleeni. Frameless-kauppaan voi poiketa myös ilman näyttelylippua, sillä se sijaitsee Logomon aulassa narikoiden vieressä. Ehkä minäkin käyn vielä hakemassa sen julisteen kotiin.
Näyttely koostuu kahdesta erilaisesta näyttelytilasta. Aloitimme kierroksen pienemmästä Colour in Motion -huoneesta, jossa pääsee sukeltamaan erityisesti impressionististen mestariteosten maailmaan. Perinteisen taidenäyttelyn sijaan koko huone muuttuu eläväksi taideteokseksi, jossa kaikki aistit pääsevät osaksi kokemusta. Pääsin myös itse osaksi taidetta, kun maalauksista leijailevat lehdet kulkivat askelteni mukana. Oli upeaa päästä ikään kuin elämään jokaisen teoksen sisällä. Erityisesti mieleeni jäivät Vincent van Goghin Starry Night Over the Rhône sekä Claude Monet’n Water Lily Pond.
Isompi Beyond Reality -huone tarjosi puolestaan todella mieltä mullistavan kokemuksen. Välillä tunnelma oli jopa hieman pelottava, kun Edvard Munchin Huuto tuntui imaisevan katsojan mukaansa ja Rembrandt van Rijnin Christ in the Storm on the Sea of Galilee sai myrskyävät aallot vyörymään pitkin näyttelytilaa ja sen lattiaa. Beyond Reality oli kuin unta, ja nautin jokaisesta teoksesta valtavasti.
Näyttelytiloissa on muutamia penkkejä, joille voi istahtaa rauhassa seuraamaan teoksia. Halutessaan näyttelyssä voi myös liikkua vapaasti tilassa ja kulkea teosten mukana. Varsinainen näyttely kestää noin 45 minuuttia, mutta siellä saa viipyä juuri niin pitkään kuin haluaa. Suosittelen kuitenkin varaamaan vierailuun vähintään tunnin. FRAMELESS Lontoo on kerännyt jo yli miljoona kävijää 96 maasta, ja nyt tämä upea näyttely on ensimmäistä kertaa nähtävillä Lontoon ulkopuolella – täällä meillä Turussa! Vaikka et olisi suuri taiteen harrastaja, uskon tämän näyttelyn yllättävän. Tämä on enemmän elämys kuin perinteinen taidenäyttely.
Olen aina pitänyt taidenäyttelyistä, mutta täytyy myöntää, etten ollut koskaan kokenut mitään tällaista. Framelessissa tuntui siltä kuin olisi kirjaimellisesti astunut maalausten sisään. Näyttely on avoinna vielä 30.8.2026 saakka, joten nyt kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa se itse – kurkkaa lisää infoa tästä! 🎨
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
LUE MYÖS: