Hae
Diiskuneiti

VIISI HIRVEINTÄ TYÖPAIKKAANI

Nyt hypätään kurkkaamaan vähän mun työhistoriaa ja kauheimpia paloja siitä 😀 Mä olen lukenut itselleni kaksi ammattia ja mun ansioluettelo on ihan jäätävän pitkä, joten töitä on tullut tehtyä jos jonkinlaista. Valmistuin 5-vuotta sitten kulttuurituottajaksi ja yhtenä mun vuoden 2020 tavoitteena on löytää uralleni jatkumoa. Lopetin vuoropäällikön työt Muumimaailmassa 2018 ja sen jälkeen en ole tehnyt mitään oman alani töitä. Olen tässä välissä tehnyt myyjän ja lastenhoitajan töitä ja haluaisin saada vakituisen paikan mieluiten omalta alalta, mutta olen avoin muillekin ehdotuksille. Toki nämä sisällöntuottajan työt, joita teen ovat omaa alaani, mutta tämä työ on niin yksinäistä, että kyllä sitä kaipaa jo sellaista työyhteisön seuraa ja tukea. Eli kaikki te sometyöstä haaveilevat, pitäkää vaan suosiolla tämän hetkinen työpaikka. Tässä saa olla aina yksin ja työt ovat mielessä 24/7 ja vapaa-ajan ja työajan raja on todella häilyvä.

Olen tässä fiksannut vähän mun ansioluetteloani ja hakemuspohjaa kuntoon. Ansioluetteloa päivittäessä olen päässyt oikein kunnon muistojen matkaan menneisyyden työhistoriaani. Aloitin ensimmäisessä työpaikassani jo 15-vuotiaana ja siitä asti olen ollut työelämässä. Olen oikein ajatuksella miettinyt kaikkia vanhoja työpaikkojani ja muistoja on monenlaisia – kamalia ja ihania. Näistä muistoista tuli myös idea tähän postaukseen, sillä tässä tulevat viisi kauheinta työpaikkaa, jossa olen ollut. En todellakaan ole blogia tai mitään lopettamassa, mutta haluaisin myös tähän ohelle muita töitä.

Postauksessa käytetyt kuvat eivät liity näihin työpaikkoihin. Oli hieman vaikeaa löytää jotain kuvia vanhoista työpaikoista 😀

Antennikortin promokeikka paikallisessa kodinkoneliikkeessä. En yhtään lyhyempää hametta löytänyt 😀

1. PIZZERIA

Valmistuin vuonna 2006 merkonomiksi ja asuin tuolloin pienessä kaupungissa. Oli aika haasteellista saada merkonomin töitä heti valmistumisen jälkeen, sillä työpaikkoja ei vain riittänyt kaikille valmistuneille. Mä sain muistaakseni melkein heti tarjoilijan paikan paikallisesta pizzeriasta, jota varten suoritin erikseen vielä hygieniapassin, ennen kuin pystyin paikkaa edes hakemaan. Mulla ei ollut mitään kokemusta ravintola-alasta, mutta ajattelin, että työ on pääasiassa kuitenkin asiakaspalvelua ja annosten tarjoilua pöytiin ja niinhän se olikin.

Ravintolassa oli kesällä todella kuuma, eikä siellä ollut ilmastointia. Olin jatkuvasti todella huonovointinen kuumuudesta ja tuntui, että tekisi töitä saunassa. No ei siinä vielä mitään, sillä kesti ehkä viikon kun se alkoi: pepulle läpsiminen, lantiosta kiinni ottaminen, selän taakse painautuminen yms. Mulle kerrottiin jopa, että omistajan eno on tulossa Turkista käymään ja voisin olla oiva morsian hänelle – joo tosi kiva juttu 😀

Siis tuo kaikki oli ihan törkeän ahdistavaa ja oksettavaa. Mulle tuli sellainen olo, etten halunnut enää mennä töihin, enkä mennytkään. Otin yhteyttä liittoon ja kerroin tapahtuneesta. Heitä ei tuon taivaallista tuntunut kiinnostavan ja sain kolmen kuukauden karenssin, eli ahdistelusta sain palkinnoksi sen, että en saanut mistään rahaa kolmeen kuukauteen. En meinannut saada loppupalkkaani millään ja se maksettiin minulle viikkoja myöhässä. Jos minulle kävisi jotain vastaavaa nyt, niin olisi kyllä koko putiikki oikeudessa. Silloin olin niin nuori ja vasta työelämässä aloittanut, etten uskaltanut panna vastaan, enkä tiennyt oikeuksiani. Minusta liitto teki kyllä todella väärin, kun ei tukenut minua tarpeeksi – he eivät kuunnelleet. Erosin tuosta liitosta ja enkä ole enää heidän asiakkaana ollut tuon jälkeen.

2. APTEEKIN SIIVOOJA

Sain tuon pizzeria casen jälkeen onneksi siivoojan töitä perhetuttujen paikallisesta apteekista. Vähän pitkin hampain otin ne vastaan, sillä eihän minulla ollut kokemusta siivouksesta ja unelmoin päästä töihin asiakaspalveluun. Kuitenkin, koska olin karenssilla, niin päädyin apteekkiin siivoojaksi. Apteekista tai työntekijöistä minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa, vaan tämä työpaikka päätyi tähän listaan siksi, koska siellä kummitteli – ihan oikeasti! Apteekki perustettiin jo 1779 ja se on yksi vanhimmista Uudenkaupungin kivitaloista. Apteekki meni kiinni aina kello 18, jonka jälkeen menin tekemään siivouksen.

Siivotessa kuuntelin aina musaa kuulokkeilla, mutta monesti havahduin epämääräisiin narinoihin ja pamauksiin. Mulle vaan sanottiin, että ne johtuu siitä, koska talo on vanha ja en kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Enemmän pelkäsin nurkissa vilistäviä hämähäkkejä ja niitä tuntui tulevan aina vaan lisää, vaikka kävin siivoamassa siellä kahden päivän välein. Jossain kohtaa ovet alkoivat avautumaan itsestään ja vaikka kuinka ne pamautin kunnolla kiinni, niin parin askelen jälkeen ovet narahtivat auki. Mulla oli aina jotenkin sellainen tosi kylmä ja kolea olo siellä. Muistan, kun olin lähdössä kotiin ja olin sammuttanut jo kaikki valot ja puin eteisessä kenkiä. Yhtä-äkkiä kuului narinaa ja näin kuin kellarin ovi aukesi ja kuulin selviä askeleita – silloin tuli kyllä kiire lähteä 😀 Yksi työntekijöistä kertoi, että monet olivat nähneet tumman hahmon kävelevän käytävillä. Sain myyjänpaikan Tiimarista ja lopetin työt apteekissa välittömästi. Tätä kirjoittaessakin mulle nousi käsikarvat pystyyn, kun aloin miettimään sitä kauheaa aavemaista tunnelmaa, joka siellä vallitsi.

Breezer promokeikka festareilla Kaarinassa.

3. HOTELLI

Olin työharjoittelussa hotellissa ja tarkoitus oli, että pääsisin harjoittelemaan asiakaspalvelua ja myyntiä hotellin tiskille ja kahvilaan. No enpä minä päässyt koskaan asiakaspalvelu hommiin, vaan minut laitettiin tiskaamaan, kiillottamaan aterimia, siivoamaan ja kaikkea mahdollista, jotka mitkään eivät liittyneet opintoihini. Tässä kohtaa olin kai jo kokenut aiemmin muissa paikoissa, niin paljon paskaa, että uskalsin ottaa asian puheeksi. Sain aika negatiivisen vastauksen, että kaikkia töitä pitää tehdä, joita he minulle määräävät. Otin yhteyttä opettajaani ja hän neuvoi, että kyllä ehdottomasti kannattaa vaihtaa harjoittelupaikkaa ja niinhän minä vaihdoin. Pääsin harjoittelijaksi kultasepänliikkeeseen ja siellä pääsin harjoittelemaan kunnolla myyntiä ja asiakaskohtaamisia. Onneksi osasin olla kovana tai olisin saanut 3 kuukautta pestä tiskejä.

4. VAATEKAUPPA

Sain pari vuotta sitten vakituisen paikan eräästä vaateketjusta. Liike oli uusi ja sen avajaiset olivat vasta tulossa. Aloitin työt pari viikkoa myöhemmin, kuin muut – sillä olin vielä silloin kiinni vanhassa työpaikassani. Laitoimme yhdessä liikettä kuntoon, eli purimme tavaraa ja laitoimme niitä esille. Olin jo työhaastattelussa kertonut, että avajaisviikonloppuna on ystäväni häät ja olen kaasona siellä. Minulle vannottiin, että saan tuon viikonlopun vapaaksi. Kysyin asiaa vielä silloin uudestaankin, kun minut palkattiin ja sanottiin, että se on ok.

Myymäläpäällikön kanssa mulla meni välittömästi sukset ristiin, kun sain työvuorot. Minut oli merkitty töihin hääviikonlopuksi. Otin asian puheeksi, että tuo tärkeä viikonloppu oli minulle luvattu jo johdolta vapaaksi, johon hän vaan totesi, ettei se valitettavasti käy. Hän kertoi, että koko loppuvuosi ylitöitä olisi luvassa runsaasti. Sopimuksessani oli 30h/viikko ja minulle kerrottiin, että kaikki tuon 30h yli menevät tunnit maksetaan minulle sitten joulukuussa. Aika erikoinen ratkaisu, että tehdään syys-joulu hulluna töitä ja viikkotuntien yli menevät tunnit maksetaan vasta neljän kuukauden päästä? Eli olen jatkuvasti töissä ja minulle ei edes makseta siitä kuukausittain? Hyvä diili: ”ole koko loppuvuosi ylitöissä ja saa palkka vasta joulukuun lopussa”.

Lisäksi ilmapiiristä jäi jotenkin tosi kummallinen fiilis. En tiedä johtuuko se siitä, että aloitin muita myöhemmin ja en päässyt enää samalla tavalla mukaan porukkaan. Juoruja olen tietty kuullut, että muutama muukin oli lähtenyt minun jälkeeni ja esimieskin oli vaihtunut. Olen itse toiminut esimiehenä ja esimies on se, jonka vastuu on pitää huolta työntekijöistään ja siitä, että ilmapiiri on hyvä. Jos haluat koreilla sillä, että olet johtotehtävässä, niin silloin on kyllä väärät lähtökohdat. Jos vetää itseään muita ylemmäs, niin sillä myrkyttää kyllä ilmapiirin aika nopeasti. Esimiehet ovat sitä varten, että he voivat auttaa ja ratkaista ongelmia – ei luoda niitä lisää.

Mitkä noi kissankorvat on – en kestä! Muistaakseni oli vappu tai jotain. Sonera Kaupassa viihdyin melkein seitsemän vuotta!

5. PROMOOTTORI

Tein nuorempana paljon töitä promoottorina, eli esittelin kaupoissa uutuustuotteita omalla promopisteellä tai myin baarissa juuri lanseerattua olutta. Olin monesti töissä myös erilaisissa tapahtumissa ja festareilla. Olin monen markkinointifirman listoilla ja töitä riitti hyvin. Aluksi promoottorin työ tuntui tosi kivalta ja itsenäiseltä. Rakensin aamulla oman pisteeni, laitoin tuotteita ja maistiaisia esille, huolehdin myynnistä ja toimin ammattimaisesti tuotteiden asiantuntijana.

Kun ajattelen tuota työtä nykyään, niin en tiedä miten jaksoin, sillä se oli aika stressaavaa. Promopisteen tavaroita esim. pöytiä yms. ei melkein ikinä lähetetty suoraan kauppaan / tapahtumapaikkaan. Vaan mun piti hakea ne aina itse postista. Laatikot olivat yleensä tosi isoja ja painavia ja koska en omistanut autoa, niin jouduin hoitamaan roudaamisen aina kävellen + bussilla. Tavarat piti myös useasti promon jälkeen pakata takaisin laatikkoon ja viedä postiin. Monta kertaa, kun menin kauppaan tavaroideni kanssa, niin siellä ei edes tiedetty tulostani, eli usein oli kaikkea kivaa pientä ja isompaa säätöä. Se oli myös aina ihanaa alkoholi promoissa, kun piti ajaa keskellä yötä kotiin jostain hornan tuutista. Muistan, että joskus peruutin jossain maaseudulla ojaan ja ajattelin, ettei päästä ikinä kotiin 😀

Muistan, kun yritin kerran tavaramääräni kanssa selvitä bussilla Citymarkettiin ja en oikein tiennyt, että missä se on ja millä bussilla sinne pääsee ja missä jäädä pois. Tietenkin jäin väärällä pysäkillä pois ja kannoin sateessa promokamoja. Baarissa tapahtuvissa juomapromoissa känniset äijät tulivat aina lääppimään ja puhumaan kaikkea ällöttävää. Yhdessä kaljapromossa meidän piti pukea ylle tiukat sortsihaalarit ja olo tuntui aika alastomalta ja olin jäätyä pystyyn. Kerran joku äijä otti minua kiinni rinnoista ja se taisi olla mulle se viimeinen niitti ja lopetin promohommat sikseen.

Kaljapromoa jossain pubissa. Muistan, että tuonne oli pitkä ajomatka ja olin varmaan 05 aamulla kotona.

Nämä yllä olevat työt olen jättänyt kokonaan ansioluettelostani pois, sillä en halua niistä puhua. Enkä myöskään koe, että näistä olisi enää hyötyä tämän hetkisessä työnhaussa kulttuurialalla. Seuraavassa postauksessa voisin kertoa viisi parasta työpaikkaani, niitä on hieman kivempi muistella.

Mikä on ollut sinun kauhein työpaikkasi? 🙂

10 kommenttia

  1. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Mä olen ollut siitä onnellisessa asemassa ettei mulla ole ollut mitään aivan kamalia työpaikkoja, toki ainahan joka paikassa on ne hyvät ja huonot puolensa 😀 Itsekin muuten muutaman tuote-esittelykeikan kosmetiikan saralla olen tehnyt, mutta mulla on sellainen mielikuva et kaikki ois ollut siellä kaupassa valmiina o.O

    • Diiskuneiti kirjoitti:

      No tosi kiva kuulla, ettei ole huonoja kokemuksia 🙂
      Mullakin oli joskus valmiina, mutta yleensä sai itse rahdata tavarat ja kerran matkustin vielä viereiseen kaupunkiin bussilla, jonne oli 60km matka 😀

  2. villananna kirjoitti:

    Mun ehkä kauhein pakka ikinä on ollut sairaalan pesula. Varsinkin lajittelussa kun sairaalasta tulee pyykit. Se haju on jotakin….

    https://villananna.vaikuttajamedia.fi

  3. Minna M / Kiljustenblogi kirjoitti:

    Ärsyttävää ja järkyttävää, miten moneen työpaikkaasi liittyy seksuaalista häirintää ja törkeää kohtelua!
    Oma epäonnistunein työpaikkavalintani oli yksi kesätyö luomutilalla. Ainoa työ, jonka onnistuin sinä kesänä saamaan.

  4. tuulanneli kirjoitti:

    Huh, täytyy myöntää, että nuoreksi ihmiseksi olet kokenut paljon. Minulla nousee joka kerran niskakarvat pystyyn, kun luen näitä juttuja nuorten huonoista työpaikkakokemuksista. Olen itse ollut työantajana melkein parikymmentä vuotta ja minulle oli kunnia-asia, että jokaista kohdeltiin oikeudenmukaisesti ja asiat hoidettiin työehtosopimusten mukaan. Minullekin tuli silloin töihin nuoria, joita oli kohdeltu todella huonosti edellisissä paikoissa.
    Tänä päivänä työskentelen paljon nuorten kanssa ja haluan, että heillä jää positiivinen mielikuva ensimmäisistä kesätyöpaikoista!

    • Diiskuneiti kirjoitti:

      Joo ja silloin nuorena, kun ei uskaltanut mitään sanoa tai pitää kiinni omista oikeuksista. Olen itse ollut esimiehenä nuorille 17-20-vuotiaille nuorille ja minulle oli myös super tärkeää, että heillä oli mukava olla töissä ja autoin kaikessa. Sainkin mahdottoman hyvät arvostelut työntekijöiltä ”esimiesten toiminta” kyselyssä <3

  5. Tuikku kirjoitti:

    Olipa kiva lukea blogiasi. Kiejoituksestasi tuli tunne etten olekaan yksin. Nuoruudessa olin makuunissa töissä, jossa pomo sanoi että muut tytöt opastaa ja kertoo säännöt ja niinhän ne tekivätkin. Työ oli ihan ok, mutta lukion vikalla alkoi olla niin rankkaa, että päätin lopettaa työt tuolla. Sitten tulikin virsti, pomolta että olen hänelle x määrän velkaa leffojen vuokraamisesta. Olin ihan pöyristynyt, koska olin tehnyt niin kuin oli sanottu. No kun juttelin pomon kanssa ja nähtävästi bustasin entiset työtoverini pomolle sain kuin sainkin palkkani. toinen paikka oli Citymarket jossa olin kassalla töissä, ihan ok ilmapiiri, mutta ihan kamala pomo. Huonosti sai työvuoroja NS. Normi aikaan ja jos olisi ollut jotkut juhlat tulossa niin ikinä ei saanut vaihdettua vuoroja. Työergonomia oli pyllystä ja selkä ei sitä työtä kestänyt, joten lopetin. Viimeisin oli kun menin uuteen kahvilaan vantaanpuistossa töihin. Eka pomot oli tosi kivoja, sitten alkoi aggressiivinen raivoaminen, tavaroiden rikkominen ja paiskominen kun heitä otti päähän. Siinä sai pelätä jo itsensä puolesta että milloin tulee tirvasu. Töitä oli koko ajan liikaa, taukoja ei ehtinyt pitää, soittelivat pitkin iltaa ja viikonloppuja eli kunnon vapaata ei koskaan ollut. Kun heille yritti asioista puhua niin sai vain olan kohauttelua. Sitten kun iskias iski ja jäin sairaslomalle niin he irtisanoivat minut. Onneksi, niin kamala paikka se oli. Sitten kuitenkin alkoi tappelu loppupalkan saamisesta, sen lopulta sain. Nyt eivät suostu antamaan työtodistusta, irtisanomisilmoitusta kirjallisena eikä palkkakuittia. En voi ymmärtää heidän logiikkaansa tässä, mutta tappelu siirtyy nyt jonkun toisen hoidettavaksi. Liitto ollut tässä minulla kyllä hyvänä tukena.

    Aina olen kyllä uskaltanut sanoa mielipiteeni suoraan ja tiennyt oikeuteni, nyt varsinkin siitä oli hyötyä.

    • Diiskuneiti kirjoitti:

      Huhhuh, sulla on ollut todella ikäviä kokemuksia. En ymmärrä miten ihmiset voi käyttäytyä tuolla tavalla ja luulevatko he, ettei työntekijät kertoisi eteenpäin millaista toimintaa yrityksessä on. Itse myös olen nykyään rohkeampi ja osaan sanoa sekä vaatia asioita, eikä minua käytetä enään yritysten kynnysmattona!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *