Hae
Diiskuneiti

AIKUISTEN VÄLINEN SOMEKIUSAAMINEN + HAASTE

Huomasin eilen, että bloggaaja Mia Metso oli julkaissut Instagramissaan kuvan, jossa hän kertoi joutuneensa kiusaamisen kohteeksi. Joku oli ilmiantanut kaikki hänen julkaisunsa Facebookissa ja Instagramissa ja näin ollen hän joutui kokonaan bannatuksi somesta, joka vaikuttaa myös hänen tuloihinsa, koska blogi on monelle työ, vaikka tuntuu ettei se mene millään ihmisten kaaliin. Jollain on niin paljon katkeruutta häntä kohtaan, että hän oli jaksanut nähdä tuollaisen vaivan, että saa toisen bannatuksi somesta. Jätin hänen Instagramiinsa kommentin somekiusaamisesta ja mietin koko päivän ja yön miksi aikuiset kiusaavat toisiaan niin paljon somessa. Luen päivittäin bloggaajien tilityksiä Instagramissa, kun joku lukija on käynyt jättämässä positiiviseen blogitekstiin aivan käsittömän röyhkeän kommentin – jotku ovat haukkuneet jopa bloggaajien lapsia rumiksi tai todeneet, että yök sä oot läski, pliis älä jaa sun kuvia netissä – niinku anteeksi mitä?

Itse jaan usein blogipostauksiani Facebookin eri ryhmissä ja saan melkein joka kerta aikaan kauhean paskamyrskyn. Se on aivan sama mitä postauksia jaan tarkoituksena antaa esim. resepti tai kosmetiikkavinkkejä, niin aina joku tai jotku kirjoittavat jotain negatiivista. Yhdessä ryhmässä reseptiäni haukuttiin, Kreeta ryhmässä minut tallattiin aivan pohjamutiin usemman kerran, yhden kerran postasin kokemuksiani Belgian Tomorrowland -festivaaleilta ja joku otti oikein tehtäväkseen haukkua minut lyyttyyn ja sabotoida mut kaikissa somekanavissa. Sisustuspostauksessa asuntomme haukuttiin rumaksi ja meikkipostauksessa kerrottiin, että olen ruma. Kun alotin bloggaamisen vuosia sitten, otin kaikki negatiiviset paskakommentit todella henkilökohtaisesti ja masennuin niistä. Lopetin kiusaamisen takia hetkeksi bloggaamisenkin, mutta nyt 31-vuotiaana en välitä enään noista kommenteista. Ystäväni kiehuvat välillä raivosta ja ovat kommentoineet takaisin kiusaajille, mutta itse olen päässyt kiusaajia yhden portaan ylemmäs – sanokaa mitä vaan, mä en välitä enkä kuuntele. En vastaa kiusaajien kommentteihin, koska en halua kuluttaa elämästäni sekunttiakaan negatiivisuuteen.

Tuntuu, että Facebook on pahin – siellä ihmiset kehtaavat omalla nimellään ja pärställään kirjoittaa aivan uskomattomia kommentteja. Mikä siinä on ideana, että tulee haukkumaan esim. toisen jakaman askarteluvinkin ja jaksaa käyttää vielä aikaa siihen, että ensin lukee sen ja sitten kommentoi, että sä oot ihan paska ja sun askartelut on ihan syvältä. Twitterissä haukutaan tv:stä tulevaa ohjelmaa ja sen juontajaa ja Instagramissa ollaan katelliisia ja vältetään painamasta sydäntä.  Kauheasti puhutaan siitä, kuinka lapset ja nuoret kiusaavat toisiaan somessa – ööö mites me aikuiset näytetään sitten mallia? Haukutaan tuntemattomia ja vieraita ihmisiä Facebook ryhmissä tai jätetään toisten blogeihin aivan törkeitä kommentteja.

 

Iltapäivälehtien uutisten kommenttiboksit ovat myös aika karua luettavaa – esim. jos uutisena on vaikka ”Rosanna Kulju erosi”, niin kommenteissa haukutaan lehmäksi ja, että haloo ketä kiinnostaa – mutta silti oli pakko tuo uutinen lukea ja käyttää omaa aikaa kommentointiin, en vaan niinku kestä 😀 Kritiikkiä ja palautetta saa toki aina antaa, koska ilman sitä ei voi kehittyä, mutta toisen ulkonäön kommentointi ilkeästi ja varsinkin lasten haukkuminen on aivan törkeää. Miksi joku haluaa jättää ilkeitä kommentteja ja pahoittaa jonkun mielen niin pahasti, että kyseinen henkilö saattaa itkeä? Miksi kukaan ihmiset haluavat loukata toisiaan niin paljon? Onko kiusaajat jotenkin mielisairaita – heidän elämäntehtävänsä näyttää olevan toisten mielenpahoittaminen? Palautetta saa aina antaa, mutta neuvot ja vinkit voi myös kertoa rakentavasti eikä ilkeästi.

Veikkauksella pyörii telkkarissa mainos lasten ja nuorten somekiusaamisesta ja uskon, että tuo mainos on koskettanut myös monia aikuisia, ainakin itse koen olevani tuossa mainoksessa, vaikka minun ei kuuluisi tuntea niin. Veikkauksen sivuilla kerrotaan, että ”kiusaamisen kitkeminen lähtee aikuisista. Yli 40 % vastaajista uskoi, että eniten kiusaamisen riskiä lisää eniten se, ettei asiaan puututa riittävän ajoissa. Yksi vastanneista jopa ehdotti, että kaikille vanhemmille pitäisi järjestää pakollinen kurssi siitä, mitä merkitsee vanhemmuus, kasvattaminen ja rajojen asettaminen”. Mun mielestä vanhemmille pitäisi järjestää kurssi siitä, miten somessa ei kiusata ja haukuta muita – aikuisten kiusaaminen näkyy kaikkialla myös face-to-face kohtaamisissa esim. myyjät saavat päivittäin paskaa niskaan asiakkailta, kun asiakkaalla on vaan itsellä pahamieli tai jokin vitutus jostain, niin sehän on ihan parasta purkaa myyjään ja tehdä hänenkin fiiliksestään ja työpäivästään paska! Aikuiset ovat myös työpaikalla niin taitavia kiusaamaan, ollaan kateellisia tai yritetään, ettei toinen menestyisi paremmin – yhteen hiileen puhaltaminen näyttää olevan monilla työpaikoilla erittäin vaikeaa. Meidän pitäisi muka tukea ja estää lasten ja nuorten välistä kiusaamista, mutta kysynpä vaan, että jos aikuiset kiusaavat toisiaan näin pahasti, niin miten meistä kukaan voi auttaa ketään muuta lopettamaan kiusaamista?

HAASTE

Haluan haastaa jokaisen aikuisen kirjoittamaan kahden viikon ajan vain positiisia kommentteja somessa – oli se sitten Facebook-ryhmä, blogipostaus tai Iltalehden uutinen. Jos vastaasi tulee jokin artikkeli, uutinen, resepti tai blogipostaus josta et ole kiinnostunut, niin älä sitten turhaan lue sitä ja jos luet, niin älä hauku ja kiusaa!  Jos me emme näytä aikuisina mallia lapsille ja nuorille miten kiusaamisen kanssa toimitaan – niin kiusaaminen ei tule ikinä loppumaan.

Jaa tämä haaste muillekin ja pidetään kaikki yhdessä edes se kahden viikon tauko somekiusaamisesta – jooko? Bloggaajat ja toimittajat tekevät artikkeleita ja uutisia juuri teille. Jotku meistä kirjoittavat harrastuksenaan ja jotku kirjoittavat leipätyökseen, joten arvostetaan kaikkien työtä, harrastuksia ja tekemistä. Kehu ja arvosta, kerro kommenttiboksiin kenen bloggaajan jutut saa sut hyvälle tuulelle tai mitä sinä lehtiä tykkäät lukea eniten?

PS. pahoittelen tässä postauksessa olevaa kielenkäyttöä. En normaalisti kiroile juurikaan ja tämä on eka ja viimeinen kerta kun kiroilen blogitekstissä, aihe sai vaan mut niin tuohtuneeksi 😀

 

8 kommenttia

  1. Sally kirjoitti:

    Hyvin kirjoitettu! Tsemppiä sinne! Etkä oo todellakaan yksin, sillä mörököllit ovat jälleen heränneet kirjoittelemaan ikäviä kommenttejaan blogeihin. Itse kirjoitin juuri samasta aiheesta uusimmassa blogijutussani.

    Anonyyminä on helppo olla toiselle ilkeä ja purkaa oma paha olo toiselle. Yrittää ainakin. Sanoa asioita, joita ei uskaltaisi ikinä sanoa bloggaajalle tai yleensäkään kenellekään kasvotusten. Kiusaaminen onkin aina raukkamainen teko ja se on mun mielestä kiusaajan oma avunhuuto. Itse kippaan moiset viestit roskiin, mutta vuosia jatkuneen systemaattisen kiusaamisen aion viedä tarvittaessa esitutkintaan. Toivottavasti joskus lainsäädännöllä voitaisiin laittaa tällaiset herjaavat kommentoijat vastuuseen siinä missä näpistykset, roskaaminen ja liikennerikkomuksetkin.

    • Diiskuneiti kirjoitti:

      Hei Sally!
      Kävinkin heti lukemassa sun postauksesi ja samoja ajatuksia sekä fiiliksiä näyttää molemmilla olevan. Toivon myös todella, että tämä somekiusaaminen saataisiin jollain tapaa kuriin, koska mitä aikuiset edellä – sitä lapset perässä. Itse myös heitän roskiin kaikki törkyviestit, mutta se satuttaa jo kun ehtii näkemään sen esikatselun 🙁

  2. Ansku kirjoitti:

    Hyvä, että otit aiheen esille! Nuo FB kommentit saa välillä todellakin pöyristymään. Ihmiset näyttää kehtaavan kirjoitella ihan mitä sattuu. Sieltä ne lapsetkin poimivat sitten mallin, miten somessa kommentoidaan toisen päivityksiä.

    Ja tuohon lopun kysymykseen: sun blogi ja some saa hyvälle tuulelle. Etenkin pidän sun insta sooreista. <3

  3. Elli Leppiniemi kirjoitti:

    Hyvä teksti! Munkin mielestä on ihan käsittämätöntä, miten jengi varsinkin Facebookissa päästää suustaan mitä tahansa. Niin kuin omalla nimellään ja kasvoillaan?! Toisaalta joo kunnioitettavaa, koska oon aina pitänyt anonyymivihaajia aika naurettavina, mutta toi on jotenkin järjetöntä sitten taas toisaalta 😀

    Mä sain kans kerran paskamyrskyn aikaan kun jaoin blogipostauksen paluumuuttamisesta Suomeen. FB:ssä eräs henkilö sitten kaverinsa voimin otti asiakseen yrittää takoa mun päähän, etten mä ole asunut Englannissa kun olin siellä vaan niin vähän aikaa ja naureskelivat ja vähättelivät. Jep, en mä siellä kauaa ollutkaan, mutta esimerkiksi Kela katsoi mun tuolloin muuttaneen. Sen kun sanoin, menivät nämä tästä aiheesta hiljaisiksi ja siirtyivät sitten muuhun mun haukkumiseen, mutta onneksi ylläpitäjät heittivät nuo tyypit ryhmästä ulos 😀

    • Diiskuneiti kirjoitti:

      Facebook-ryhmissä saa kyllä melkein aina jonkin paskamyrskyn aikaan, siksi ei enää edes tee mieli jakaa ryhmiin omia vinkkejä ja neuvoja, kun tulee aina vaan pahamieli 😀 Ihan kamala toi sinunkin kokemus, en ymmärrä miksi ihmiset ovat niin ilkeitä toisilleen 🙁

  4. Jasu kirjoitti:

    Tää oli tosi hyvä teksti. Itse olen onneksi välttynyt pahimmilta paskamyrskyiltä, mutta aihe on siitä huolimatta aina ajankohtainen. Musta on outoa, kuinka aikuiset ihmiset kiusaavat toisiaan somessa kuin pikkukakarat. Harmi, että olet joutunut kohteeksi monta kertaa <3 Oot huippu!

  5. Tuija kirjoitti:

    Itselläni pieni vaatimaton blogi eli en tee sitä työkseni, joten olen jättäynyt pois kaikista fb-ryhmistä tuon huonon ilmapiirin takia. Toki kaikkinensa ilmapiiri ei ole huono, mutta ne muutamat mädät omenat pilaa koko kattauksen. Itse olen välttynyt kuralta, mutta monta ikävää tapausta olen blogikollegojen kohdalla ollut todistamassa.

    Itse jätän vain positiivisia kommentteja. Jos jostain en tykkää tai asia ei kosketa, jätän kommentoimatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.