Nyt on aika tullut kurkata mitkä olivat viime vuonna mun Instagramin suosituimpia kuvia. Täytyy tässä kohtaa myöntää, että mulla oli viime vuonna aikamoinen ”insta-stressi”, sillä tuntui, etteivät kuvat saaneet tarpeeksi tykkäyksiä ja kommentointia. Vaikka tiedän kävijätiedoista, että mun Instagram-postauksia on katsottu tuhansia kertoja, niin silti jotenkin koin hirveää alemmuutta asiasta. Nyt tänä vuonna tein päätöksen, etten enää stressaa Instagramista. Kuinka typerää on ahdistua yhdestä somekanavasta. Maailma on murheita täynnä ja mun Instagram ei ole yksi niistä.

Blogi on edelleen mun somekanavista se suosituin, vaikka sain viime vuonna yli 1,5k seuraajaa lisää Instagramiin. Haluankin kiittää kaikkia teitä, jotka seuraatte, kommentoitte ja reagoitte mun juttuihin. Vuorovaikutus on bloggaamisessa se parhain asia minulle, joka inspiroi jatkamaan ja kehittymään – joten kiitos viime vuodesta niin blogin, Instagramin, kuin Facebookin puolella 🙂

Tässä tulevat vuoden tykätyimmät Instagram kuvat:

1. MUUMIEN JOULU

Muumijutut kiinnostavat monia teistä vuodesta toiseen ja ryhdyin viime syksynä Moomin By Martinexin brändilähettilääksi, joka oli minulle todella mieluinen tehtävä. Suosituin kuva oli minusta kuusen alla Muumi-joulukalenterin kanssa. Kuvassa oli 50€ arvoinen Muumi-joulupaketin arvonta. Minun piti aluksi arpoa Muumi-joulukalenteri, mutta ne olivat kovan ennakkosuosion vuoksi loppuneet Martinexin varastolta. Martinex oli unohtanut laittaa arvontakappaleen jemmaan, mutta onneksi voittaja oli sangen tyytyväinen saamaansa yllätyspakettiin. Katso kuva tästä!

2. MUUMISUKAT JALKAAN JA KOHTI UUSIA SEIKKAILUJA

Toiseksi suosituin postaus oli kuva, jossa arposin Muumi-sukat syksyllä. Muistan, kun posti aloitti juuri silloin lakon ja voittaja sai Muumi-sukat itselleen vasta joskus joulukuussa, eli niistä tulikin hänelle joululahja, sillä hän oli unohtanut jo koko arvontavoiton pitkän toimitusajan vuoksi. Katso kuva tästä!

3. KUN KAIKKI RAHAT MENEVÄT OSAMAKSUIHIN

Tein kesän alussa kaupallisen yhteistyön OmaLainan kanssa. Avasin mun tarinaa velkaantumisesta ja postaus oli suosittu niin blogissa, kuin Instagramissakin. Mieheni otti postauksen kuvat minusta kukkivan omenapuumme alla vanhassa asunnossamme. Todellisuudessa olin kuvassa täysin ilman mitään meikkiä ja kiharat tulivat sotkuisesta nutturasta, jonka avasin. Katso kuva tästä ja lue koko artikkeli tästä!

4. RESEPTI: GLUTEENITTOMAT KARJALANPIIRAKAT PORKKANATÄYTTEELLÄ

Tein syksyllä kaupallisen yhteistyön Kymppi-Maukkaudein kanssa. Tämä oli kiva yhteistyö, sillä sain valita heidän valikoimastaan yhden juuressoseen ja kehittää siitä jonkin kivan reseptin. Päädyin tekemään ekaa kertaa elämässäni karjalanpiirakoita gluteenittomana ja riisitäytteen korvasin Kympin porkkanalaatikolla. Nam, niistä tuli niin hyviä. Minä tykkäsin ja te tykkäsitte reseptistä 😀 Katso kuva tästä ja lue koko resepti tästä!

5. KICKSIN JOULUKALENTERI

Mulla oli Instagramissa viime vuonna tosi paljon jouluaiheisia postauksia, toivottavasti ette jo kyllästyneet niihin. Muumien joulukalenterin rinnalle nousi suosituksi kuvaksi, myös kuva minusta ja KICKS:in joulukalenterista. Avasin joulukuussa joka päivä storyjen puolella kaikki joulukalenterit ja sain hirveästi palautetta, että niitä oli tosi kiva katsoa. Katso kuva tästä ja lue koko artikkeli tästä!

6. KAHVIA KIITOS

Elokuussa mulla oli kaupallinen yhteistyö SLURP -kahvimerkin kanssa. Olin juonut heidän kahvejaan jo 5 kuukautta ennen postauksen toteuttamista ja olin aivan rakastunut heidän suomalaisiin pienpaahtimoiden kahveihin. Artikkelissa piti kuvata millainen on mun kahvihetki. Kuvassa istun matolla ja katson kahvin kera Muumeja. Tuo on meillä melko yleinen näky, sillä istun aina matolla ja katson nauhalta Muumeja aamuisin. Muumit saavat minut aamusta heti hyvälle tuulelle. Katso kuva tästä ja lue koko artikkeli tästä!

7. MUUMIEN BRÄNDILÄHETTILÄS

Olin elokuussa Rodoksen matkalla, kun Martinex otti minuun yhteyttä ja kertoi, että he pitävät kovasti sisällöstäni ja näkisivät minut Muumien lähettiläänä. No mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin suostua näin ihanaan tehtävään. Sain muuten tänään tietää, että Muumien brändilähettilään hommat jatkuvat mulla myös tänä vuonna, joten paljon Muumi juttuja on tulossa lisää Instagramin puolelle.

8. JOULULAHJAT

Joulukuussa mulla oli kaupallinen yhteistyö Tokmannin kanssa. Sain käydä heidän myymälässä lahjaostoksilla. Jaoin lahjaideoita vauvasta vaariin blogissa pitkässä postauksessa. Tämä oli kiva yhteistyö ja sain samalla hankittua paljon lahjoja pukinkonttiin. Katso kuva tästä ja lue koko artikkeli tästä!

9. MUN SYNTTÄRIT

Kävin yhteistyössä Maskun Tokmannilla ostamassa kärryllisen ruokaa, josta loihdin sitten herkkuja jouluisiin syntymäpäiväjuhliini. Tarjoilut saivat ihan hirveästi kehuja niin vierailta, kuin somessakin. Moni kertoi, että aikoi tehdä samoja tarjoiluja pikkujouluihin ja jouluaatoksi. Pikkusiskoni nappaisi kuvan minusta Instagramiin ja siitä tuli kyllä kiva – hänellä on silmää kuvausjuttuihin. Katso kuva tästä ja lue koko artikkeli tästä!

Tässä oli mun vuoden 2019 Instagramin best nine. Kiitos kun seuraatte ja tykkäätte – ilman teitä ei olisi Diiskuneiti-blogia <3

Nyt hypätään kurkkaamaan vähän mun työhistoriaa ja kauheimpia paloja siitä 😀 Mä olen lukenut itselleni kaksi ammattia ja mun ansioluettelo on ihan jäätävän pitkä, joten töitä on tullut tehtyä jos jonkinlaista. Valmistuin 5-vuotta sitten kulttuurituottajaksi ja yhtenä mun vuoden 2020 tavoitteena on löytää uralleni jatkumoa. Lopetin vuoropäällikön työt Muumimaailmassa 2018 ja sen jälkeen en ole tehnyt mitään oman alani töitä. Olen tässä välissä tehnyt myyjän ja lastenhoitajan töitä ja haluaisin saada vakituisen paikan mieluiten omalta alalta, mutta olen avoin muillekin ehdotuksille. Toki nämä sisällöntuottajan työt, joita teen ovat omaa alaani, mutta tämä työ on niin yksinäistä, että kyllä sitä kaipaa jo sellaista työyhteisön seuraa ja tukea. Eli kaikki te sometyöstä haaveilevat, pitäkää vaan suosiolla tämän hetkinen työpaikka. Tässä saa olla aina yksin ja työt ovat mielessä 24/7 ja vapaa-ajan ja työajan raja on todella häilyvä.

Olen tässä fiksannut vähän mun ansioluetteloani ja hakemuspohjaa kuntoon. Ansioluetteloa päivittäessä olen päässyt oikein kunnon muistojen matkaan menneisyyden työhistoriaani. Aloitin ensimmäisessä työpaikassani jo 15-vuotiaana ja siitä asti olen ollut työelämässä. Olen oikein ajatuksella miettinyt kaikkia vanhoja työpaikkojani ja muistoja on monenlaisia – kamalia ja ihania. Näistä muistoista tuli myös idea tähän postaukseen, sillä tässä tulevat viisi kauheinta työpaikkaa, jossa olen ollut. En todellakaan ole blogia tai mitään lopettamassa, mutta haluaisin myös tähän ohelle muita töitä.

Postauksessa käytetyt kuvat eivät liity näihin työpaikkoihin. Oli hieman vaikeaa löytää jotain kuvia vanhoista työpaikoista 😀

Antennikortin promokeikka paikallisessa kodinkoneliikkeessä. En yhtään lyhyempää hametta löytänyt 😀

1. PIZZERIA

Valmistuin vuonna 2006 merkonomiksi ja asuin tuolloin pienessä kaupungissa. Oli aika haasteellista saada merkonomin töitä heti valmistumisen jälkeen, sillä työpaikkoja ei vain riittänyt kaikille valmistuneille. Mä sain muistaakseni melkein heti tarjoilijan paikan paikallisesta pizzeriasta, jota varten suoritin erikseen vielä hygieniapassin, ennen kuin pystyin paikkaa edes hakemaan. Mulla ei ollut mitään kokemusta ravintola-alasta, mutta ajattelin, että työ on pääasiassa kuitenkin asiakaspalvelua ja annosten tarjoilua pöytiin ja niinhän se olikin.

Ravintolassa oli kesällä todella kuuma, eikä siellä ollut ilmastointia. Olin jatkuvasti todella huonovointinen kuumuudesta ja tuntui, että tekisi töitä saunassa. No ei siinä vielä mitään, sillä kesti ehkä viikon kun se alkoi: pepulle läpsiminen, lantiosta kiinni ottaminen, selän taakse painautuminen yms. Mulle kerrottiin jopa, että omistajan eno on tulossa Turkista käymään ja voisin olla oiva morsian hänelle – joo tosi kiva juttu 😀

Siis tuo kaikki oli ihan törkeän ahdistavaa ja oksettavaa. Mulle tuli sellainen olo, etten halunnut enää mennä töihin, enkä mennytkään. Otin yhteyttä liittoon ja kerroin tapahtuneesta. Heitä ei tuon taivaallista tuntunut kiinnostavan ja sain kolmen kuukauden karenssin, eli ahdistelusta sain palkinnoksi sen, että en saanut mistään rahaa kolmeen kuukauteen. En meinannut saada loppupalkkaani millään ja se maksettiin minulle viikkoja myöhässä. Jos minulle kävisi jotain vastaavaa nyt, niin olisi kyllä koko putiikki oikeudessa. Silloin olin niin nuori ja vasta työelämässä aloittanut, etten uskaltanut panna vastaan, enkä tiennyt oikeuksiani. Minusta liitto teki kyllä todella väärin, kun ei tukenut minua tarpeeksi – he eivät kuunnelleet. Erosin tuosta liitosta ja enkä ole enää heidän asiakkaana ollut tuon jälkeen.

2. APTEEKIN SIIVOOJA

Sain tuon pizzeria casen jälkeen onneksi siivoojan töitä perhetuttujen paikallisesta apteekista. Vähän pitkin hampain otin ne vastaan, sillä eihän minulla ollut kokemusta siivouksesta ja unelmoin päästä töihin asiakaspalveluun. Kuitenkin, koska olin karenssilla, niin päädyin apteekkiin siivoojaksi. Apteekista tai työntekijöistä minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa, vaan tämä työpaikka päätyi tähän listaan siksi, koska siellä kummitteli – ihan oikeasti! Apteekki perustettiin jo 1779 ja se on yksi vanhimmista Uudenkaupungin kivitaloista. Apteekki meni kiinni aina kello 18, jonka jälkeen menin tekemään siivouksen.

Siivotessa kuuntelin aina musaa kuulokkeilla, mutta monesti havahduin epämääräisiin narinoihin ja pamauksiin. Mulle vaan sanottiin, että ne johtuu siitä, koska talo on vanha ja en kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Enemmän pelkäsin nurkissa vilistäviä hämähäkkejä ja niitä tuntui tulevan aina vaan lisää, vaikka kävin siivoamassa siellä kahden päivän välein. Jossain kohtaa ovet alkoivat avautumaan itsestään ja vaikka kuinka ne pamautin kunnolla kiinni, niin parin askelen jälkeen ovet narahtivat auki. Mulla oli aina jotenkin sellainen tosi kylmä ja kolea olo siellä. Muistan, kun olin lähdössä kotiin ja olin sammuttanut jo kaikki valot ja puin eteisessä kenkiä. Yhtä-äkkiä kuului narinaa ja näin kuin kellarin ovi aukesi ja kuulin selviä askeleita – silloin tuli kyllä kiire lähteä 😀 Yksi työntekijöistä kertoi, että monet olivat nähneet tumman hahmon kävelevän käytävillä. Sain myyjänpaikan Tiimarista ja lopetin työt apteekissa välittömästi. Tätä kirjoittaessakin mulle nousi käsikarvat pystyyn, kun aloin miettimään sitä kauheaa aavemaista tunnelmaa, joka siellä vallitsi.

Breezer promokeikka festareilla Kaarinassa.

3. HOTELLI

Olin työharjoittelussa hotellissa ja tarkoitus oli, että pääsisin harjoittelemaan asiakaspalvelua ja myyntiä hotellin tiskille ja kahvilaan. No enpä minä päässyt koskaan asiakaspalvelu hommiin, vaan minut laitettiin tiskaamaan, kiillottamaan aterimia, siivoamaan ja kaikkea mahdollista, jotka mitkään eivät liittyneet opintoihini. Tässä kohtaa olin kai jo kokenut aiemmin muissa paikoissa, niin paljon paskaa, että uskalsin ottaa asian puheeksi. Sain aika negatiivisen vastauksen, että kaikkia töitä pitää tehdä, joita he minulle määräävät. Otin yhteyttä opettajaani ja hän neuvoi, että kyllä ehdottomasti kannattaa vaihtaa harjoittelupaikkaa ja niinhän minä vaihdoin. Pääsin harjoittelijaksi kultasepänliikkeeseen ja siellä pääsin harjoittelemaan kunnolla myyntiä ja asiakaskohtaamisia. Onneksi osasin olla kovana tai olisin saanut 3 kuukautta pestä tiskejä.

4. VAATEKAUPPA

Sain pari vuotta sitten vakituisen paikan eräästä vaateketjusta. Liike oli uusi ja sen avajaiset olivat vasta tulossa. Aloitin työt pari viikkoa myöhemmin, kuin muut – sillä olin vielä silloin kiinni vanhassa työpaikassani. Laitoimme yhdessä liikettä kuntoon, eli purimme tavaraa ja laitoimme niitä esille. Olin jo työhaastattelussa kertonut, että avajaisviikonloppuna on ystäväni häät ja olen kaasona siellä. Minulle vannottiin, että saan tuon viikonlopun vapaaksi. Kysyin asiaa vielä silloin uudestaankin, kun minut palkattiin ja sanottiin, että se on ok.

Myymäläpäällikön kanssa mulla meni välittömästi sukset ristiin, kun sain työvuorot. Minut oli merkitty töihin hääviikonlopuksi. Otin asian puheeksi, että tuo tärkeä viikonloppu oli minulle luvattu jo johdolta vapaaksi, johon hän vaan totesi, ettei se valitettavasti käy. Hän kertoi, että koko loppuvuosi ylitöitä olisi luvassa runsaasti. Sopimuksessani oli 30h/viikko ja minulle kerrottiin, että kaikki tuon 30h yli menevät tunnit maksetaan minulle sitten joulukuussa. Aika erikoinen ratkaisu, että tehdään syys-joulu hulluna töitä ja viikkotuntien yli menevät tunnit maksetaan vasta neljän kuukauden päästä? Eli olen jatkuvasti töissä ja minulle ei edes makseta siitä kuukausittain? Hyvä diili: ”ole koko loppuvuosi ylitöissä ja saa palkka vasta joulukuun lopussa”.

Lisäksi ilmapiiristä jäi jotenkin tosi kummallinen fiilis. En tiedä johtuuko se siitä, että aloitin muita myöhemmin ja en päässyt enää samalla tavalla mukaan porukkaan. Juoruja olen tietty kuullut, että muutama muukin oli lähtenyt minun jälkeeni ja esimieskin oli vaihtunut. Olen itse toiminut esimiehenä ja esimies on se, jonka vastuu on pitää huolta työntekijöistään ja siitä, että ilmapiiri on hyvä. Jos haluat koreilla sillä, että olet johtotehtävässä, niin silloin on kyllä väärät lähtökohdat. Jos vetää itseään muita ylemmäs, niin sillä myrkyttää kyllä ilmapiirin aika nopeasti. Esimiehet ovat sitä varten, että he voivat auttaa ja ratkaista ongelmia – ei luoda niitä lisää.

Mitkä noi kissankorvat on – en kestä! Muistaakseni oli vappu tai jotain. Sonera Kaupassa viihdyin melkein seitsemän vuotta!

5. PROMOOTTORI

Tein nuorempana paljon töitä promoottorina, eli esittelin kaupoissa uutuustuotteita omalla promopisteellä tai myin baarissa juuri lanseerattua olutta. Olin monesti töissä myös erilaisissa tapahtumissa ja festareilla. Olin monen markkinointifirman listoilla ja töitä riitti hyvin. Aluksi promoottorin työ tuntui tosi kivalta ja itsenäiseltä. Rakensin aamulla oman pisteeni, laitoin tuotteita ja maistiaisia esille, huolehdin myynnistä ja toimin ammattimaisesti tuotteiden asiantuntijana.

Kun ajattelen tuota työtä nykyään, niin en tiedä miten jaksoin, sillä se oli aika stressaavaa. Promopisteen tavaroita esim. pöytiä yms. ei melkein ikinä lähetetty suoraan kauppaan / tapahtumapaikkaan. Vaan mun piti hakea ne aina itse postista. Laatikot olivat yleensä tosi isoja ja painavia ja koska en omistanut autoa, niin jouduin hoitamaan roudaamisen aina kävellen + bussilla. Tavarat piti myös useasti promon jälkeen pakata takaisin laatikkoon ja viedä postiin. Monta kertaa, kun menin kauppaan tavaroideni kanssa, niin siellä ei edes tiedetty tulostani, eli usein oli kaikkea kivaa pientä ja isompaa säätöä. Se oli myös aina ihanaa alkoholi promoissa, kun piti ajaa keskellä yötä kotiin jostain hornan tuutista. Muistan, että joskus peruutin jossain maaseudulla ojaan ja ajattelin, ettei päästä ikinä kotiin 😀

Muistan, kun yritin kerran tavaramääräni kanssa selvitä bussilla Citymarkettiin ja en oikein tiennyt, että missä se on ja millä bussilla sinne pääsee ja missä jäädä pois. Tietenkin jäin väärällä pysäkillä pois ja kannoin sateessa promokamoja. Baarissa tapahtuvissa juomapromoissa känniset äijät tulivat aina lääppimään ja puhumaan kaikkea ällöttävää. Yhdessä kaljapromossa meidän piti pukea ylle tiukat sortsihaalarit ja olo tuntui aika alastomalta ja olin jäätyä pystyyn. Kerran joku äijä otti minua kiinni rinnoista ja se taisi olla mulle se viimeinen niitti ja lopetin promohommat sikseen.

Kaljapromoa jossain pubissa. Muistan, että tuonne oli pitkä ajomatka ja olin varmaan 05 aamulla kotona.

Nämä yllä olevat työt olen jättänyt kokonaan ansioluettelostani pois, sillä en halua niistä puhua. Enkä myöskään koe, että näistä olisi enää hyötyä tämän hetkisessä työnhaussa kulttuurialalla. Seuraavassa postauksessa voisin kertoa viisi parasta työpaikkaani, niitä on hieman kivempi muistella.

Mikä on ollut sinun kauhein työpaikkasi? 🙂