DIISKUNEITI-BLOGI SEITSEMÄN VUOTTA
0*Pyjama saatu. Artikkelin lopusta löytyy alekoodi ja arvonta.
Diiskuneiti-blogi täytti 7-vuotta eli mun blogilapsonen on jo saavuttanut kouluiän. Olen toiminut Vaikuttajamedian sopimusbloggaajana jo viisi vuotta. Blogin tekeminen on niin kivaa ja uskon, että palo tähän hommaan on pysynyt jo näin kauan, koska en ota tätä liian vakavasti ja olen koittanut pitää blogin kivana harrastuksena. Blogi on tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä ja ystäviä. Olen saanut kokea kaikkea upeaa ja ainutlaatuista. Kiitos teille ketkä luette – ilman lukijoita ei olisi blogiakaan 🙂
Parasta bloggaamisessa… rakastan kirjoittamista ja valokuvaamista. Blogiin saan kynäillä kaikkea mitä haluan ja mikä minua inspiroi.
Huonointa bloggaamisessa… no en keksi mitään huonoa, paitsi sen, että koen kauheaa syyllisyyttä, jos en kirjoita tarpeaksi usein.
Ilman blogia… mulla olisi tuhottomasti vapaa-aikaa.
Viime aikoina… olen järjestänyt mammani hautajaisia ja blogi on ollut vähän talvihorroksessa, kuten minäkin 🙁
Noloa myöntää, mutta... mä en käytä TikTokkia. Yritin, en pysty enkä jaksa – I’m too old.
Viikko sitten... siivosin vaatekaappia ja keräsin vaatteita tulevaan Livelyn yhteistyöhön.
Bloggaamisessa minut tekee iloiseksi... että voin tarjota muille reseptejä, vinkkejä ja iloisia sekä positiivisia juttuja elämään.
Jos saisin yhden toiveen bloggaamisen suhteen, se olisi… uusi puhelin, jossa on hyvä kamera!
Blogin paras resepti… mulla on blogissa kymmeniä reseptejä. Ainakin suosituin ja luetuin niistä on jauheliha-riisivuoka.
Paras blogimuisto… Vaikuttajamedian juhlat ovat olleet aina kivoja, koska siellä on tavannut blogikollegoita ja päässyt verkostoitumaan.
Olen ylpeä… että blogilapseni täyttää jo seitsemän vuotta ja jaksan edelleen innostua ja inspiroitua blogin pitämisestä.
Mulla on näissä kuvissa päällä Martinexin ihana Muumi-pyjama. Koodilla DIISKUNEITI20 saatte vuoden loppuun -20% alennuksen Martinexin verkkokaupasta. Lisäksi minulla on käynnissä Instagramissa arvonta, jossa voi voittaa yhden valitsemasi vaatteen Moomin By Martinexin valikoimasta 🙂
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
LUE MYÖS:
MARRASKUU – ON VAIN HILJAISUUS JA SANATON SURU
Yleensä kuun vaihtuessa kerron aina menneestä kuukaudesta parhaita hetkiä kuvien kera. Tästä marraskuusta mulla ei löydy mitään positiivista sanottavaa. Marraskuu on ollut aina mun lempikuukausi synttäri-, ja joulutohinoiden vuoksi, mutta tönä vuonna marraskuusta tuli mulle pimeä, kolea, ahdistava ja surun peittämä kuukausi. Sairastuin synttäriviikolla koronaan ja samalla viikolla mun mamma menehtyi.
Mamma joutui marraskuun alussa sairaalaan, kun hän oli kaatunut kotonaan ja toinen lonkka oli murtunut. Hän pääsi heti lonkkaleikkaukseen ja hänellä todettiin myös influenssa. Pääsin leikkauksen jälkeen katsomaan mammaa Turun sairaalaan ja vaikka hän oli eristyksissä ja kipeä, niin hän oli niin iloinen nähdessään minut. Hän oli aikaisemmin minulle soittanut, että voinko tuoda sitten mukanani raamatun, suklaata ja kurkkupastilleja. Mamma on ollut aina kauhea vilukissa, niin vein hänelle tietenkin myös villasukat ja neuletakin.
Syötiin suklaata ja katsottiin Napin kuvia sekä höpöteltiin kaikkea. Vietin sairaalalla aikaa useamman tunnin. Mamma sanoi Napin kuvista ”tuo kissa taitaa olla sinulle todella tärkeä” johon vastastin, ”onhan se, niinkuin sinäkin olet tärkeä ja rakas minulle”.
Mamman kunto alkoi jo iltaa myöden käydä huonommaksi ja hän oksenteli ja nukkui. Kipulääkkeet olivat ilmeisesti niin kovat, että hän voi niistä pahoin. Vierailuaika päättyi ja minun piti lähteä, enpä olisi ikinä maailmassa ajatellut, että se olisi viimeinen kerta, kun näen mamman elossa. Olen kuitenkin niin kiitollinen, että sain viettää hänen kanssa vielä aikaa, kun hän oli tajuissaan ja ymmärsi kaiken.
Siskoni vietti mammani kanssa seuraavan päivän ja mamma ei ollut hereillä juuri ollenkaan ja oli sekavan oloinen. Siskoni pyysi varmuudeksi papin siunaamaan mamman, koska hän oli todella uskonnollinen.. Seuraavana päivänä meidän piti siskoni kanssa mennä katsomaan mammaa ja tuli ilmoitus, että hänet siirretään Uudenkaupungin sairaalaan mihin meiltä evättiin vierailut, koska siellä mamma sairastui myös koronaan.
Joka päivä marraskuussa meni vahvassa sumussa odottaen infoa mamman voinnista, joka vain meni jatkuvasti huonommaksi. Äitini vietti sairaalalla aikaa ja mamma ei enää lopulta syönyt, eikä puhunut. Sunnuntaina 26.11 tuli äidiltäni viesti ”mamma nukkui pois 14:40”. Siitä saakka olen itkenyt, joka päivä ja joka tunti. Hassua, että mamman kuoleman aikaan ennen kuin edes tiesin asiasta, muistan maanneni sängyssä ja mieheni kysyi onko minulla kaikki hyvin. Itkin ja sanoin, että minulla on kauhean masentunut olo ja siitä meni vain hetki, kun viesti mamman kuolemasta tuli.
Suru on ollut todella lamauttavaa, itken nyt tätäkin kirjoittaessa. Juuri me suunniteltiin mamman kanssa, että vietetään yhteisiä synttäreitä ja hän kauhisteli, että miten minä voin täyttää jo 37-vuotta ja hän 85-vuotta. Suunniteltiin, että menen sinne ja juodaan skumppaa ja syödään herkkuja. Nyt sitten synttäreiden sijaan järjestänkin hautajaisia. Otin täyden vastuun hautajaisten järjestämisestä. Vaikka se on vaikeaa, niin se tuo samalla minulle jotenkin lohtua, että voin järjestää hänelle hyvät hautajaiset. Olimme todella läheisiä, joten ihan fyysisesti tunnen, että sydämestäni puuttuu palanen.
Hautajaisia vietetään 30.12. Tuntuu, että mieli on pimeä, enkä jaksa innostua joulusta, vaikka se on lempijuhlani. Yritän vain selvitä tunnista kerrallaan ja mietin paljon mammaa ja meidän yhteisiä muistoja. En ole oikein pystynyt tekemään mitään ja tiedän, että mamma ei todellakaan haluaisi minun lamaantuvan ja jäävän sängyn pohjalle. Hän oli niin innoissaan mun uudesta työstä ja hän oli aina ylpeä mun blogista. Ehkä kaikki helpottaa, kun hautajaiset on ohi. Siihen asti yritän vain saada henkeä.
Kiitos rakas Katri, että sain viettää kanssasi aikaa 36-vuotta. Kiitos kun pidit musta aina huolta ja rakastit. En unohda sinua ikinä ja rakastan sinua ikuisesti ja olet sydämessäni joka ikinen päivä.
”Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella.”
Katri Gumse 30.11.1938 – 26.11.2023.