KUULUMISIA JA 5 + 5 KUVAA KESÄ JA HEINÄKUULTA
0Kesällä tuli touhuttua kaikenlaista kivaa – oli paljon ihania juttuja, perhettä, ystäviä ja tapahtumia, mutta myös surua ja kuolemaa. Kurkataanpa nyt mun kesä-, ja heinäkuuhun. Tässä tulee 5 + 5 kuvaa mun kesästä 🙂
SISKO TÄYTTI 18-vuotta – KÄÄRIJÄÄ SAARISTO FESTIVAALEILLA
Sain liput Saaristo Festivaaleille ja siskoni täytti silloin sopivasti juuri 18-vuotta, niin vein hänet festareille katsomaan Käärijää. Oli niin hassua olla mun pienen vauvan kaa festareilla, en vieläkään ole sisäistänyt, että hän on nyt aikuinen ja asuu omassa asunnossa, eikä tarvitse mua enää samalla tapaa kuin joskus. Toisena päivänä suunnattiin Saaristo Festivaaleilla puolisoni kanssa katsomaan Pete Parkkosta, jonka jälkeen mentiin ystäväni grillijuhliin. Olen kirjoittanut Saaristo Festivaaleista oman artikkelin ja sen pääset lukemaan tästä!
*Liput saatu.
KESÄTEATTERIA KARDEMUMMAN YÖSSÄ
Sain päivätöiden kautta liput Vartiovuoren kesäteatterin Kolme iloista rosvoa -esitykseen. Nappasin mukaani siskoni ja sain esityspäivänä tietää, että toinenkin siskoni on tulossa esitykseen, joten siellä me sitten istuttiin kaikki siskot kuin kanat orrella nauttimassa kesäteatterista. Oli muuten tosi hauska näytelmä myös aikuiseen makuun.
JUHANNUKSEN VIETTOA
Juhannus sujui ihanasti ystävien kanssa ensin Raisiossa ja sitten mökillä Taivassalossa. Olen kirjoittanut blogiin oman artikkelin meidän juhannuksesta ja sen pääset lukemaan tästä!
RUISSALOSSA RANTAPÄIVÄÄ VIETTÄEN
Vietettiin äitini ja puolisoni kanssa rantapäivää Ruissalon Saaronniemessä. Rannalla tuuli ihan kamalasti ja oli tosi kylmä, menin silti väkisin uimaan ja pakotin puolisonkin kastautumaan, koska hän oli saanut kipsin kädestä pois. Grillattiin makkaraa ja kyllä ruoka vaan maistuu ulkoilmassa niin paljon paremmalta!
KUPLIVAA TURUN VIINIJUHLILLA
Turun Viinijuhlat järjestettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna upeassa Uittamon Kansanpuistossa. Voitin kaksi VIP-lippua viinijuhlille Turku Trojanssin Instagram-arvonnan kautta. Turun viinijuhlat kyllä yllättivät mut todella iloisesti. Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että tuonne haluan ensi vuonna uudelleen. Festivaali oli itselleni sopivan pieni ja oli ihanaa, että oli tilaa olla ja nauttia, eikä minnekään tarvinut oikeastaan jonottaa. Vip-ruoka oli hyvää ja alueella oli vesivessat best! Tarjolla olisi ollut myös viinijoogaa ja viinitastingeja – ehkä ensi vuonna sitten.
Olen kirjoittanut viinijuhlista oman artikkelin ja sen pääset lukemaan tästä!
SAIRAANHOITAJA DIINA
Mun puolisolta murtui oikean käden kyynärpää. Hän oli leikkauksessa ja sen jälkeen käsi oli kipsissä melkein kuukauden. Hän ei pystynyt tekemään kauheasti mitään, joten kuukauden ajan autoin suihkussa, syömisessä ja kaikessa mahdollisessa + tein kaikki kotityöt, hoidin kauppareissut ja tein ruoat. Pakko sanoa, että on ollut kyllä aika rankkaa. Onneksi kipsi on nyt poistettu ja käden kuntouttaminen on aloitettu fysioterapiassa. Nyt hän voi ajaa jo autoakin jee! Vaikka kävi pahasti, niin onneksi näyttää nyt siltä, että käsi on alkanut luutua hyvin.
KAKOLAN KYLPYLÄSSÄ TYTTÖJEN KANSSA
Käytiin yhtenä kesäpäivänä kahden ystäväni kanssa Kakolan kylpylässä rentoutumassa. Vitsi kuinka ihana paikka tuo kylpylä oli – tykkäsin kovasti. Siellä oli todella iso ”pääallas” jossa oli myös baaritiski ja oli hauskaa tilata drinkki suoraan altaassa uikkareissa. Lisäksi sieltä löytyi iso suola-allas jossa pystyi kellumaan. Lämmin poreallas oli jatkuvasti täynnä porukkaa, mutta kyllä me sinnekin päästiin hetkeksi. Tytöt kävi kylmävesialtaassa, mutta mä en pystynyt upottamaan sinne edes jalkaani, se oli niin kylmää. Span saunaosasto oli kattava ja siellä oli myös lumisade -koppi, jossa satoi kirjaimellisesti kylmää räntää niskaan 😀
Funikulaari oli suljettu, joten piti ottaa virvoitusjuomat Kakolan portaissa 😀
PERHEEN KERA KAKSKERRAN JÄRVELLÄ
Pakattiin eväät ja rantakamat kasaan ja vietettiin aurinkoinen päivä Kakskerran järven uimarannalla äidin, puolison ja siskojeni kanssa. Meillä oli mukana kertakäyttögrilli ja äiti grillasi meille makkaraa, kanapihvejä ja lettuja. Mä olin rantapäivästä varmaan 80% vedessä. Oli niin rentouttavaa lillua mun uimalelun päällä ja vaan katsella maisemia ja oli tosi lämmin ilma!
HANSON, AQUA JA SUGABABES – YSÄRIÄ SUORAAN SYDÄMEEN
Joo luit oikein, kaikki nuo otsikon bändit pääsin näkemään livenä ja vieläpä täällä Turussa! Mä olin lapsena aivan tajuton Hanson-fani ja kirjoitin silloin heille rakkauskirjeenkin, mitä ikävä kyllä mun äiti ei koskaan postittanut jenkkeihin. Mutta nyt pääsin vihdoin ekaa kertaa elämässäni kokemaan Hansonit livenä ja se oli kyllä jotenkin niin sanoin kuvaamatonta, vaikka en heidän musiikkia enää nykyään kuuntele juurikaan.
Muistan myös kaikki Aquan laulut vieläkin tyyliin ulkoa ja varsinkin ne kaikki heidän ihanat musiikkivideot ovat porautuneet mun mieleen ikuisesti. Oli niin nostalgista bailata Aquan keikalla ja koko yleisö sekä työntekijät olivat aivan fiiliksissä.
Sugababes avasi mulla kyynelhanat biiseillään Stronger ja Too lost. Sugababes oli mulle tärkeä bändi nuoruudessa ja jotenkin kaikki nämä ysäribändit koskettavat mun sydäntä todella erityisellä tavalla, etten osaa edes selittää sitä auki. Mulla on niin paljon kerrottavaa näistä festareista, että mun on kirjoitettava tästä ihan oma blogiartikkeli pian!
*Liput saatu.
TARMO-ENON HAUTAJAISET – HYVÄSTEJÄ JA TERAPIAA
Mun mamman kuolemasta oli kulunut vasta vähän yli 6 kuukautta, kun Tarmo-enoni eli äitini rakas veli menehtyi. Uutinen Tarmon kuolemasta tuntui aluksi niin epätodelliselta, koska en ole vielä kunnolla käsitellyt mammankaan kuolemaa. Tarmon tulen muistamaan ikuisesti hänen leppoisuudestaan ja empaattisuudestaan sekä rennosta asenteesta elämään.
Tarmolle oli kova paikka mamman eli hänen äitinsä kuolema, koska hän käytännössä asui mamman luona auttamassa häntä arjen askareissa. Nyt Tarmo pääsi samaan hautaan mamman kanssa ja toivottavasti he voivat nyt jatkaa yhteisiä askareitaan taivaassa meitä sieltä katsoen. Meidän perheellä on ollut kyllä nyt tosi kurjia juttuja. Mulla on ollut todella uupunut ja masentunut olo. Liikaa kaikkea ikävyyksiä on mahtanut nyt liian tiiviiseen aikajanaan ja aloitin nyt oman mielenterveyteni vuoksi käymään terapiassa, jospa siitä olisi vähän apua ja saisin taas normaalin itseni takaisin.
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
LUE MYÖS:
MONNAN ENERGISEMPI MINÄ -VALMENNUS OPETTAA UUSIA RUTIINEJA ARKEEN
TURUN VIINIJUHLAT TARJOSI LUONNON HELMASSA AURINKOA, KUPLIVAA JA NOSTALGIAA
Turun Viinijuhlat järjestettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna upeassa Uittamon Kansanpuistossa. Voitin kaksi VIP-lippua viinijuhlille Turku Trojanssin Instagram-arvonnan kautta. Turun Viinijuhlat järjestettiin nyt vasta toista kertaa, joten tapahtuma oli minulle ihan uusi tuttavuus. Otin kainaloon puolisoni ja lähdettiin avoimin mielin kurkkaamaan mitä viinijuhlilta löytyy.
PERJANTAI: NUORUUDEN NOSTALGIAA JA HIKIPISAROITA
Perjantaina puolisoni pääsi vasta 18 jälkeen töistä, joten tuli vähän äkkilähtö Uittamolle. Onneksi mun äiti heitti meidät autolla mestoille ja oltiin siellä tyyliin kymmenen minuuttia ennen, kuin mun nuoruuden lempibändi Waldo’s People alkoi esiintymään. Olin niin innoissani siitä, että näen Waldo’s Peoplen ensimmäistä kertaa, sillä heidän levyjä tuli kuunneltua aivan järjettömästi ysärillä. Itseasiassa kävi hauska sattuma, kun äiti heitti meitä Uittamolle, niin radiosta pärähti soimaan Waldon I Dream!
Keikka oli mahtava ja osasin tyyliin kaikki sanatkin ulkoa. Se on kyllä hassua miten näinkin vanhojen biisien sanat jää päähän, mutta sitten ei muista tyyliin, että mitä eilen tapahtui. Keikka oli Uittamon lavalla eli sellaisessa perinteisessä lavatanssi ympäristössä ja siellä oli niin kuuma, että hiki valui vaan yhtenä virtana. Puoliso kantoi mulle vettä, koska halusin tanssia koko keikan loppuun saakka kuumuudesta huolimatta 😀
Waldon keikka oli kyllä niin nostalginen ja siitä jäi hyvä mieli. Haettiin keikan jälkeen ranskalaiset ja mentiin katsomaan Puistolavalle Movetronia. Puistolava oli ehdottomasti mukavempi paikka, kun siellä sai istua puiden alla tuulenvire poskia hipoen. Movetron oltiin juuri nähty kesäkuussa Saaristo Festivaaleilla, niin ei ihan koko keikkaa jääty katsomaan, vaan lähdettiin etsimään bussipysäkkiä, että vältyttäisiin kauhealta loppuruuhkalta. Onneksi lähdettiin, nimittäin bussia ei näkynyt ja hypättiin taksiin. Heti kun päästiin taksiin alkoi sataa kaatamalla ja tuli kauhea ukkonen. Käveltiin keskustasta kotiin se pari korttelia ja oltiin ihan litimärkiä ja meidän Heseltä haetut ruoat myös 😀
Paljon gluteenittomia herkkuja!
LAUANTAI: AURINGON SÄTEITÄ AALLOILLA JA POP-MUSIIKKIA
VIP-lippuihin kuului ruokailu, mutta koska oltiin perjantaina niin myöhään vasta alueelle, niin ei sitä ehdity testaamaan. Lauantaina lähdettiin hyvissä ajoin pyörillä Uittamolle, koska meidän kotoa on sinne vain noin neljä kilometria matkaa. Mentiin ensin syömään ja mun mielestä ruokailu oli oikein maittava. Lauantaina tarjolla oli kreikkalaistyyppistä ruokaa, joka oli itselleni oikein positiivinen yllätys, koska rakastan esim. souvlakia ja tsatsikia. Syömisen jälkeen juotiin kahvia Uittamon Paviljongin kalliolla upeissa maisemissa, jossa näkymä oli suoraan merelle.
Käytiin ostamassa Neljä Ruusua keikalle pullo kuohuviiniä, jota oli ihana lipitellä puiden siimeksessä kaikkien tuttujen pophittien soidessa lavalla. Ilta alkoi jossain kohtaa kylmentyä ja mun oli pakko hakea narikasta neule. Uniklubin keikalle haettiin vähän lisää juotavaa ja syötävää. Uniklubia on tullut nuoruudessa kuunneltua, joten oli kyllä huikeaa huomata, että monien laulujen sanat tulivat automaattisesti huulille jostain mielen sopukoista. Uniklubin jälkeen lähdettiin pyöräilemään kotiin – onneksi ei alkanut tällä kertaa satamaan 😀
OMAT FIILIKSET FESTAREISTA
Mä pidin Turun Viinijuhlista todella paljon. Festivaali oli sopivan pieni, jotta tunnelma pysyi rauhallisena. Miljöö oli upea: metsää ja merta, ai että kuinka tykkäsin. Paikalla oli eri pienyrityksiä Turusta myymässä ruoka-annoksia ja erilaisia viinejä. Juhlijat olivat selkeästi keski-ikäisiä ja nuorisoa en nähnyt oikeastaan laisinkaan. Palvelu oli ystävällistä ja en muista jonottaneeni mihinkään tyyliin minuuttia kauempaa. Plussana oli tietenkin sisävessat, joita löytyi ihan normilipun ostaneille sekä myös vipeille oli omat sisävessat. Puistolavan alueella oli paljon istumatilaa, joten keikkoja pystyi katsomaan myös istuen – mikä oli ihanaa tälläiselle nivelrikkoiselle.
Turun viinijuhlat kyllä yllättivät mut todella iloisesti. En olisi varmaan viinijuhlille suunnannut ilman, että olisin liput voittanut. Mulle jäi kyllä vahvasti sellainen fiilis, että tänne haluan ensi vuonna uudelleen. Festivaali oli itselleni sopivan pieni ja oli ihanaa, että oli tilaa olla ja nauttia. Tarjolla olisi ollut myös viinijoogaa ja viinitastingeja – ehkä ensi vuonna sitten.
Kiitos Viinijuhlat 2024 ja erityiskiitos kaikille myyjille ihan mahtavasta asiakaspalvelusta. Ja kiitos puolisolleni, joka lähtee mun kanssa aina kuuntelemaan artisteja, jotka ei häntä kiinnosta yhtään – se on rakkautta se 😀
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
LUE MYÖS: