TURUN VIINIJUHLAT TARJOSI LUONNON HELMASSA AURINKOA, KUPLIVAA JA NOSTALGIAA
0
Turun Viinijuhlat järjestettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna upeassa Uittamon Kansanpuistossa. Voitin kaksi VIP-lippua viinijuhlille Turku Trojanssin Instagram-arvonnan kautta. Turun Viinijuhlat järjestettiin nyt vasta toista kertaa, joten tapahtuma oli minulle ihan uusi tuttavuus. Otin kainaloon puolisoni ja lähdettiin avoimin mielin kurkkaamaan mitä viinijuhlilta löytyy.
PERJANTAI: NUORUUDEN NOSTALGIAA JA HIKIPISAROITA
Perjantaina puolisoni pääsi vasta 18 jälkeen töistä, joten tuli vähän äkkilähtö Uittamolle. Onneksi mun äiti heitti meidät autolla mestoille ja oltiin siellä tyyliin kymmenen minuuttia ennen, kuin mun nuoruuden lempibändi Waldo’s People alkoi esiintymään. Olin niin innoissani siitä, että näen Waldo’s Peoplen ensimmäistä kertaa, sillä heidän levyjä tuli kuunneltua aivan järjettömästi ysärillä. Itseasiassa kävi hauska sattuma, kun äiti heitti meitä Uittamolle, niin radiosta pärähti soimaan Waldon I Dream!
Keikka oli mahtava ja osasin tyyliin kaikki sanatkin ulkoa. Se on kyllä hassua miten näinkin vanhojen biisien sanat jää päähän, mutta sitten ei muista tyyliin, että mitä eilen tapahtui. Keikka oli Uittamon lavalla eli sellaisessa perinteisessä lavatanssi ympäristössä ja siellä oli niin kuuma, että hiki valui vaan yhtenä virtana. Puoliso kantoi mulle vettä, koska halusin tanssia koko keikan loppuun saakka kuumuudesta huolimatta 😀
Waldon keikka oli kyllä niin nostalginen ja siitä jäi hyvä mieli. Haettiin keikan jälkeen ranskalaiset ja mentiin katsomaan Puistolavalle Movetronia. Puistolava oli ehdottomasti mukavempi paikka, kun siellä sai istua puiden alla tuulenvire poskia hipoen. Movetron oltiin juuri nähty kesäkuussa Saaristo Festivaaleilla, niin ei ihan koko keikkaa jääty katsomaan, vaan lähdettiin etsimään bussipysäkkiä, että vältyttäisiin kauhealta loppuruuhkalta. Onneksi lähdettiin, nimittäin bussia ei näkynyt ja hypättiin taksiin. Heti kun päästiin taksiin alkoi sataa kaatamalla ja tuli kauhea ukkonen. Käveltiin keskustasta kotiin se pari korttelia ja oltiin ihan litimärkiä ja meidän Heseltä haetut ruoat myös 😀
Paljon gluteenittomia herkkuja!
LAUANTAI: AURINGON SÄTEITÄ AALLOILLA JA POP-MUSIIKKIA
VIP-lippuihin kuului ruokailu, mutta koska oltiin perjantaina niin myöhään vasta alueelle, niin ei sitä ehdity testaamaan. Lauantaina lähdettiin hyvissä ajoin pyörillä Uittamolle, koska meidän kotoa on sinne vain noin neljä kilometria matkaa. Mentiin ensin syömään ja mun mielestä ruokailu oli oikein maittava. Lauantaina tarjolla oli kreikkalaistyyppistä ruokaa, joka oli itselleni oikein positiivinen yllätys, koska rakastan esim. souvlakia ja tsatsikia. Syömisen jälkeen juotiin kahvia Uittamon Paviljongin kalliolla upeissa maisemissa, jossa näkymä oli suoraan merelle.
Käytiin ostamassa Neljä Ruusua keikalle pullo kuohuviiniä, jota oli ihana lipitellä puiden siimeksessä kaikkien tuttujen pophittien soidessa lavalla. Ilta alkoi jossain kohtaa kylmentyä ja mun oli pakko hakea narikasta neule. Uniklubin keikalle haettiin vähän lisää juotavaa ja syötävää. Uniklubia on tullut nuoruudessa kuunneltua, joten oli kyllä huikeaa huomata, että monien laulujen sanat tulivat automaattisesti huulille jostain mielen sopukoista. Uniklubin jälkeen lähdettiin pyöräilemään kotiin – onneksi ei alkanut tällä kertaa satamaan 😀
OMAT FIILIKSET FESTAREISTA
Mä pidin Turun Viinijuhlista todella paljon. Festivaali oli sopivan pieni, jotta tunnelma pysyi rauhallisena. Miljöö oli upea: metsää ja merta, ai että kuinka tykkäsin. Paikalla oli eri pienyrityksiä Turusta myymässä ruoka-annoksia ja erilaisia viinejä. Juhlijat olivat selkeästi keski-ikäisiä ja nuorisoa en nähnyt oikeastaan laisinkaan. Palvelu oli ystävällistä ja en muista jonottaneeni mihinkään tyyliin minuuttia kauempaa. Plussana oli tietenkin sisävessat, joita löytyi ihan normilipun ostaneille sekä myös vipeille oli omat sisävessat. Puistolavan alueella oli paljon istumatilaa, joten keikkoja pystyi katsomaan myös istuen – mikä oli ihanaa tälläiselle nivelrikkoiselle.
Turun viinijuhlat kyllä yllättivät mut todella iloisesti. En olisi varmaan viinijuhlille suunnannut ilman, että olisin liput voittanut. Mulle jäi kyllä vahvasti sellainen fiilis, että tänne haluan ensi vuonna uudelleen. Festivaali oli itselleni sopivan pieni ja oli ihanaa, että oli tilaa olla ja nauttia. Tarjolla olisi ollut myös viinijoogaa ja viinitastingeja – ehkä ensi vuonna sitten.
Kiitos Viinijuhlat 2024 ja erityiskiitos kaikille myyjille ihan mahtavasta asiakaspalvelusta. Ja kiitos puolisolleni, joka lähtee mun kanssa aina kuuntelemaan artisteja, jotka ei häntä kiinnosta yhtään – se on rakkautta se 😀
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
LUE MYÖS: