KESÄKUUN SATEINEN KESÄLOMA
0Mulla alkoi juhannuksesta kesäloman ensimmäinen puolikas ja toisen puolikkaan pidän elokuun lopussa. Kesäkuu oli tosi kylmä ja sateinen. En antanut kuitenkaan sen haitata fiilistä ja itseasiassa sadepäivinä oli helpompi antaa itselle aikaa levätä ja antaa hermoston latautua. Tehdäänpä nyt pieni retki takaisin mun kesälomaan, joka oli kylmästä säästä huolimatta silti ihana ☔
JUHANNUKSEN TOUHUJA
Juhannusaattona suunnattiin vesibussilla Ruissaloon rannalle säätä uhmaten. Aurinko paistoi, mutta oli kova tuuli ja kylmä. Mutta mikäs siinä toppavaatteissa juhannuksena istua eväitä nauttien. Juhannuspäivä vietettiin Raisiossa ystävien kanssa pihapelejä pelaten, grillaten ja syöden. Juhannus oli oikein mukava – kiitos ystävät!
YOU – SATEINEN PÄIVÄ JA NETFLIX
Mun loman aikana satoi melkein joka päivä ja yhtenä päivänä avasin Netflixin ja aloin sitä selailemaan. Huomasin, että YOU -sarjasta oli tullut viimeinen kausi ja katsoin kaikki jaksot yhdeltä istumalta (paitsi yhden jakson jätin seuraavaksi aamuksi lol). Vika season oli hyvä ja tuli jotenkin haikea olo, että nyt se loppui. Nappi-kissa nautti tästä sarjapäivästä köllöttäen mun viltin alla nukkuen – niin söpöä!
MILLENIAALIN LEFFAILTA: FINAL DESTINATION BLOODLINES
Kävin yhtenä lomapäivänä yksin leffassa, kun oli vitosella leffaan -päivä. Kävin katsomassa uuden Final Destination -kauhuelokuvan. Olin 14-vuotias, kun ensimmäinen Final Destination julkaistiin ja vuokrasin sen äitini videovuokraamosta. Silloin ei paljon nuo ikärajat kiinnostelleet ketään. Muistan myös lapsena katsoneeni telkkarista salaa manaajaa, kun äiti nukkui – joten näistä aikuisuuden pelkotiloista saa vaan ihan itseään syyttää! Ensimmäinen Final Destination -elokuva 14-vuotiaana meni suoraan sieluun ja pelkäsin vaikka kuinka pitkään, että kuolema tulee. Sama visto olo mulle jäi tästä uudestakin leffasta ja pari päivää analysoin ja varoin kaikkea – onnistunut leffa siis. Tälläiselle milleniaalille oli niin nostalginen kokemus mennä katsomaan 25-vuotta myöhemmin saman leffasarjan jatko-osa 💀
KIRPPARIKIERROKSELLA
Kävin kiertämässä kirppareilla ja ostin lasten kummitustarinoita -kirjan sekä suuren yrttikirjan. Löysin kuvassa näkyvän sorsakyltin ja hän oli jotenkin aika hauska ja oisin voinut ostaa sen ulko-oveen koristeeksi hauskuuttakseni naapureita, mutta en sitten raaskinut maksaa tuosta kymmentä euroa (ja nyt se harmittaa mua). Kirppareilla on aina hauska käydä ja välillä sieltä löytää tosi kivoja juttuja. Viime kesänä löysin kirpparilta ihanan keraamisen kummituksen ja odotankin jo innolla, että koska saan laittaa syyskoristeet esiin – mutta nyt ensin nautitaan vielä kesästä!
SUMMER NIGHTS
Vietin kivan kesäpäivän ystävän luona ja paikalle tuli myöhemmin lisää ystäviä. Juotiin drinkkejä ja grillailtiin ja yhtä-äkkiä huomattiin, että aurinko laskee ja seuraavaksi se jo nousikin ja oltiin vielä ylhäällä. Oli jotenkin tosi kutkuttava ja epätodellinen fiilis pyöräillä aamukuudelta kotiin auringon nousussa ystävän kanssa. Tuli niin mieleen se Anna Järvisen biisi: nuori ja kaunis 🤍
IKUINEN SIMS -TYTTÖ
Sims -peli julkaistiin vuonna 2000 ja sain sen muistaakseni enoltani ja se oli heti rakkautta ensisilmäyksellä. Muistan, kun pelasin Simsiä ja pikkusiskoni raahasi aina tuolin viereen ja halusi katsoa kun pelaan. Molemmille on jäänyt traumat siitä musiikista, kun rosvo astelee sisään taloon varastamaan tavaroita. Hauskaa on, että vielä 25-vuotta myöhemmin pelaan edelleen Simsiä. Toki vuosien varrella on ollut paljon taukoja pelaamisesta, mutta korona-aikaan ostin pleikkarille Sims 4 -pelin ja siitä asti olen sitä tyytyväisenä pelannut. Lomalla oli ihan parasta nukkua pitkään, ottaa kahvi ja aamupala sänkyyn ja pelata. Nyt pikkusiskoni ei ollut vieressä katsomassa, mutta laitan hänelle aina what’s appissa viestiä, että auta ja tyyliin ”voitko tulla käymään rakentamaan mun taloon katon” tms. Kiitos Hanna kun jaksat aina auttaa, kun en osaa jotain 😂
PÄIVÄRETKELLÄ FISKARSIN KYLÄSSÄ
Ajeltiin ystäväni ja hänen lapsiensa kanssa mun viimeisenä lomapäivänä Fiskarsin kylään. Sinne ajoi Turusta noin 1, 5 tuntia ja perillä odotti taianomainen näky. Ihan kuin oltaisiin saavuttu johonkin keijukaisten kylään vehreineen puineen. Lampien yli meni ihania pikkuisia siltoja ja lammet oli täynnä lumpeita ja sorsia. Kylässä oli yksi kauppa – pieni vanhanliiton K-Market, josta haettiin vähän evästä ja mentiin syömään niitä lammen äärelle. Kylässä on useampi ravintola, hotelli ja pieniä puoteja sekä Fiskarsin myymälä. Suosittelen lämpimästi vierailua Fiskarsin kylässä, sinne haluan itsekin joskus uudestaan. Kurkkaa tästä mun tekemä Instagram Reels päiväretkestämme Fiskarsissa.
Tätä postausta kirjoittaessa kurkkasin kalenteria ja minulla on enää 11 työpäivää kesäloman toiseen puoliskoon. Uskon, että elokuun lopussa on jo aika kylmä, mutta se ei kyllä haittaa, sillä tuo heinäkuu oli niin helteinen, etten halua hikoilla lomalla 😁
SEURAA DIISKUNEITI-BLOGIA:
LUE MYÖS:
LEFFALAUANTAI: THE LIGHTHOUSE OF ORCAS
Tässä postaus-sarjassa esittelen omia leffasuosikkejani kautta aikojen. Esittelen postauksissa sellaisia elokuvia, jotka olen nähnyt monta kertaa ja joiden katsomiseen en varmaan koskaan kyllästy. Esittelen aina joka lauantai yhden elokuvan ja toivon, että tekin löydätte jotain uutta katsottavaa, tai löydätte jonkin vanhan mieleen jääneen elokuvan uudelleen. Esittelen postauksissa vanhoja sekä uusia elokuvia, mutta yritän kertoa leffan tarinan sillä tavalla, etten paljasta koko juonta. Tänä lauantaina on hyvä levätä ja rauhoittua ennen vapun rientoja elokuvan parissa. Neljäntenä elokuvana esittelen teille aivan ihanan draaman nimeltään The lighthouse of orcas. Katsoin tämän elokuvan viime viikolla ja rakastuin tähän heti aivan täysin. Elokuva löytyy Netflixistä!
ELOKUVA: The lighthouse of orcas (El faro de las orcas)
TYYLILAJI: Draama
VUOSI: 2016
KESTO: 1h 50 min
PÄÄNÄYTTELIJÄT: Maribel Verdú, Joaquín Furriel ja Joaquín Rapalini
Lolan poika Tristán on autistinen, eikä hän reagoi tunteillaan laisinkaan. Yhtenä päivänä Tristán näkee telkkarista ohjelman miekkavalaista ja ensimmäistä kertaa hän tuntee jotain. Lola selvittää kuka tv:ssä esiintynyt mies miekkavalaiden kanssa on. Lola päättää viedä poikansa Espanjasta Argentiinaan tapaamaan tätä mielenkiintoista Betoa. Miekkavalaista kertovassa ohjelmassa esiintynyt Beto on yksinäinen mies, joka työskentelee Peninsulan luonnonpuistossa. Beto rakastaa eläimiä sekä rauhaa. Hän asuu pienessä mökissä merenrannalla ja hänen lempi asioitaan on katsella miekkavalaiden ja merileijonien touhuja. Kun Lola ja Tristán saapuvat Beton mökille, ei vastaanotto ole kovin lämmin. Beto ilmaisee, ettei ole kiinnostunut auttamaan ja pyytää heitä poistumaan. Lola on turhautunut, koska he matkustivat pitkän matkan miekkavalaiden ja Beton vuoksi. Beto tutustuu enemmän autismiin ja hän muuttaa mielensä ja hän haluaakin auttaa autistista Tristánia tutustumaan miekkavalaisiin. Lola ja Tristán muuttavan Beton pieneen, mutta sitäkin suloisempaan mökkiin ja siitä alkaa tämän elokuvan ihana tarina.
Miekkavalaisiin ei saa koskea, eikä niiden lähellä saa uida. Tristán alkaa yhä enemmän näyttämään tunteita ja elehdintää miekkavalaiden seurassa. Beto haluaa tehdä kaikkensa pojan eteen, koska hän huomaa, kuinka tärkeitä miekkavalaat ovat hänen lisäkseen myös pojalle. Pikku hiljaa Tristánin tunne-elämä kehittyy ja samalla myös Lolan ja Beton suhde lähentyy. Kaikki vaikuttaa ihanalta, mutta niin Beto kuin Lolakin saavat huonoja uutisia, joka saa kummatkin pois tolaltaan. Tässä elokuvassa on upeita ja ihania hetkiä, mutta ei kliseistä ja hattaramaista onnellista loppua.
- Elokuva on espanjalainen ja siinä myös puhutaan espanjaa – ihanan kuuloista!
- Perustuu tositapahtumiin.
- Suosittelen katsomaan tämän elokuvan lisäksi Netflixistä löytyvän dokumentin Black Fish, joka kertoo miekkavalaiden elämästä vankeudessa ja niiden turhautumisesta.
Oletteko te katsoneet jo tämän viime vuonna ilmestyneen elokuvan? Tämä oli aivan ihana ja sopii hyvin katsottavaksi myös lasten kanssa. Tämän elokuvan aion katsoa ehdottomasti uudelleen. Minua kiinnostaisi hirveästi mitä Betolle ja Lolalle kävi tosielämässä – tietääkö joku? 🙂